Tsuri "tsuriga" Kamppuri
Ensikosketukseni ohjelmointiin tapahtui pölyisten Pascal-koodeja tulosteina sisältäneiden kansioiden kautta, joita isäni oli säilyttänyt omilta opiskeluajoiltaan. Yläasteen ATK-tunneilla tutuksi tullut Pascal vaihtui lukioaikana tietojenkäsittelytieteen virtuaaliapprobaturia samalla Joensuun yliopistossa suorittaessani Javaan, jonka silloinen versio oli 1.4.2. Oliopohjaisuus, sen paradigmat ja tarkat konventiot iskostuivat noiden kurssien aikana syvälle alitajuntaan, minkä koen vaikuttaneen ja näkyvän aina aikaisista tuotoksistani nykypäivään saakka. Kosketus proseduraalisiin juuriin ja ohjelmoinnin kivijalkoihin säilyi TI-86 -taskulaskimelle ohjelmia ja pelejä tehdessä – valmiiden pelien asentaminenhan olisi ollut aivan liian helppoa. Kyseisen laitteen yksinkertainen ohjelmointikieli ei tuntenut muun muassa taulukon konseptia, mikä toi mielenkiintoisen vivahteen suurempien strukturoitujen tietomäärien käsittelyyn.
Ohjelmointiputka tuli kuvioihin siirtyessäni Javasta Internetin ihmemaailman syövereihin vuoden 2003 loppua lähennellen. Ensimmäisten viestieni joukosta löytyy autentikointia koskevia kysymyksiä PHP-kielestä, jonka virallinen versionumerointi alkoi tuolloin numerolla neljä. Opintojeni ansiosta pystyin jo tuolloin myös auttamaan vastavuoroisesti muita keskustelijoita. Ohjelmointiputkan kaltaisilta sivustoilta sekä muista verkkolähteistä ammentamieni tietojen pohjalta kirjoittelin vuosien varrella jopa muutaman oppaan ja tusinan koodivinkkejä.
Suuri osa varhaisista tuotoksistani on jo vanhaa tai tuskallisen huonosti kirjoitettua ja ankaraa revisiointia vaativaa materiaalia näin varttuneemman tarkastelijan silmin. Aikaiset tuotokset ovat kuitenkin aina elintärkeitä kehitysaskelia polulla ohjelmistokehittäjäksi. Kirjoittamani oppaat ja koodivinkit ovat myöhemmin toimineet onnistuneesti jopa referensseinä töitä hakiessani. Loppukaneettina kehityspolustani todettakoon, että Putkassa ollessani olen pystynyt sivuston käyttäjälähtöisyyden ansiosta kasvamaan en pelkästään teknologiaosaajana vaan myös sisällöntuottajana ja osaamisen jakajana.
Oman tietotaidon eteenpäin jakaminen on edelleen lähellä sydäntäni, ja toiminkin tällä hetkellä vetäjänä paikallisessa teknologiakerhossa, jonka kautta pystyn tarjoamaan kanssaopiskelijoilleni monipuolisia lisäkouluttautumismahdollisuuksia aina luennoista kursseihin ja hackathoneihin. Luen edelleen Putkan uusimmat keskustelut päivittäin, mutta vastailen vain teknologiaspesifempeihin kysymyksiin, ellei aktiivisempi väki ehdi ensin. PHP lähenee versiota 5.3.4 ja on edelleen vahvasti mukana tuotoksissani HTML5-työkaluilla höystettynä.
Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Ohjelmointiputkan tärkeimpänä funktiona aloittelevien ohjelmoijien "opettamista lentämään". Vaikka pidänkin ohjelmointiuraa ajatellen tärkeimpänä osattavana kielenä englantia, kotimainen kehittäjäyhteisö ja sen tuki ovat ehdottoman hienoja voimavaroja ja lähteitä kehittäjiksi haluaville ja kasvaville. Kaikkine keskusteluineen, oppaineen, kisoineen, haasteineen ja pähkinöineen Ohjelmointiputka on sisältörikkaudessaan suomalaisen IT-taivaan kiistattomia tähtiä.
Vaikka en putkalaisia reaalimaailman puolella ole tavannutkaan, haluaisin näin sivuston syntymäpäivien kynnyksellä lähettää kunnianosoitukseni muutamalle mieleen jääneelle käyttäjälle: sivustoa pyörittävät hyväntekijämme Antti Laaksonen sekä Metabolix, web-konkarit Merri ja Yucca, sekä aktiivikeskustelijoina tutuiksi tulleet Grez, Lebe80, Blaze, ajv, Olga, sooda, sqwiik ja hunajavohveli. Lisäksi erityissuuri kiitos kaikille Putkan keskusteluihin osallistuneille ja osallistuville pääasiallisesta sisällön tuottamisesta. Onnittelut kymppikerhoon päässeelle Ohjelmointiputkalle, jatketaan samalla kaavalla suomalaisen ohjelmointiskenen kehittämistä ja uusien ohjelmoijien avustamista.
Karri "Blaze" Kahelin
Kun kaveri kutsui minut eräälle IRC-kanavalle joskus talvella 2002, en kyllä tullut ajatelleeksikaan, että saattaisin olla siellä vielä kymmenen vuotta myöhemminkin. Vielä vähemmän osasin ajatella, että kymmenen vuotta myöhemmin kanavan asujaimisto, tuttavallisemmin putkikset, muodostaisivat merkittävän osan sosiaalisesta ympyrästäni. Kanavahan oli siis #ohjelmointiputka, hiljattain perustetun harrastelijaohjelmoijille suunnatun sivuston kylkiäinen. Kyseinen kaveri ei valitettavasti enää kanavalla roiku, mutta onneksi putkisten joukosta on löytynyt koko joukko uusia ystäviä.
Kestovitsi IRC-kanavista on se, ettei niillä puhuta koskaan siitä, mikä niiden oikea aihepiiri on. Tämä tietysti pitää paikkansa myös #ohjelmointiputkan kohdalla, ja ironisesti onkin yksi syistä, miksi olen siellä niin pitkään viihtynyt.
Vuosien varrella on tullut keskusteltua yhdestä jos toisestakin asiasta. Muistan edelleen varsin hyvin, kun joskus 2002 varsin kärkevästi kritisoin silloisen operaattorin kotisivujen värimaailmaa. (Olen muuten edelleenkin sitä mieltä, että se oli aivan järkyttävän räikeä ja ruma!) No, näinhän se menee, että tappeleminen lähentää ja nykyään olemme kovinkin tuttavallisia. Esimerkiksi tuossa joulun alla paukahti yllättäen postissa lahjapaketti, lähettäjänä kyseinen herrasmies.
Menneiden vuosien parasta antia on epäilemättä myös putkisporukalla organisoidut reissut niin Assemblyille kuin muihinkin tapahtumiin. Putkan kautta on niin ikään myös järjestynyt majoitus Helsinkiin muutaman tunnin varotusajalla. Kiitokset vain asianosaisille.
En nyt varsinaisesti osaa kuvitella seuraavaa kymmentä vuotta, mutta en pidä ollenkaan mahdottomana, että olen täällä vieläkin ja toivottavasti entistä suuremman ja hienomman porukan keskellä. Kai me jotain tehdään oikein, kun näin kauan ollaan kestetty?