Onks putkalaisilla joitai lasuudenaikaisia traumoja? Ite juoksin kerran semmonen putki(oisko ollu jostain leikki-imurista tai vast.)suussa ja sit törmäsin seinään. Ei siin mitään, kurkkuun vaa tuli helvetinmoinen reikä ja nykyään on kammo kaikkii suuhun työnnettävii putkia kohtaan;)
Jestas mikä thread :) Mua lyötiin kerran pesäpallomailalla päähän enkä oo vieläkää palautunu ennalleen.
leapnolte kirjoitti:
Onks putkalaisilla joitai lasuudenaikaisia traumoja? Ite juoksin kerran semmonen putki(oisko ollu jostain leikki-imurista tai vast.)suussa ja sit törmäsin seinään. Ei siin mitään, kurkkuun vaa tuli helvetinmoinen reikä ja nykyään on kammo kaikkii suuhun työnnettävii putkia kohtaan;)
Ja minua ei kukaan koskaan usko, kun sanon ettei saisi juosta tikkari tms. suussa. Todella ikävä juttu tuollainen. Hyvä ettei pahemmin käynyt. Eipä itselläni kyllä muistu mieleen mitään lapsuudentraumaa.
Itse olen tullut roskakatokselta alas niskat taittaen, hypännyt liukumäestä kesken vauhdin pää edellä, tipahtanut aidalta ruusupuskaan, meinannut tukehtua merkkariin, laskenut stigalla puuta päin ym. mukavaa ja silti olen itseni mielestä normaali (huomaa painoarvo sanassa itseni :D). Ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen mitään traumoja. Ja sitten kukaan ei usko minua vaikka sanon että ei pään kolauttaminen vaikuta kehitykseen, katsokaa vaikka minua *wirn*.
Minä olen hypännyt uimalassa ponnarilta mahaplätsin, kun tarkoitus oli tulla pääedellä. Hyppäsin sen verran korkealle, että verta valui nenästä. En sen koommin ole pääedellä hyppinyt(ainakaan paljoa). 10:ltä tullaan alas ja kerävoltti ponnarilta menee ihan rennosti, mutta hypyssä pääedellä aina jalat kangistuvat.
Oma lapsuuden traumani on hieman erilainen :D. Söin joskus 5-6v paistettuja perunoita, jotka olivat silloisia herkkujani. Sitten yks ilta kun äiti taas teki niitä ja söin niitä tietysti mahan täyteen ja samana iltana tuli yrjötaudin oireet ja sen illan ja seuraavan yön aikana juoksin toistakymmentä kertaa vessassa yrjöllä. Meni monta vuotta kunnes seuraavan kerran söin paistettuja perunoita. Niiden hajukin muuttui kertalaakista kammottavaksi kun ne olivat ennen tuoksuneet niin ihanilta. Nykyään ne ovat kuitenkin yksi herkkuruuistani.
No itse asiassa tuli tuosta Gaxxin traumasta mieleen, että kerran söin kahdeksan erittäin vahvasti sokeroitua pikkumunkkia yhteen pötköön :D ja samoin kävi, että oksentamaan rupesin. No, en ole sen jälkeen munkkeihin koskenut. (tosin en paljon aikasemminkaan, se oli poikkeustilanne) Minuakin alkaa jo pelkkä haju oksettamaan.
No sitten kerran 6-vuotiaana tipuin parven reunalta ihan mukavan pudotuksen kyljelleni maahan ja lähti taju. Pari päivää sairaalassa, kunnes todettiin, ettei mitään vammoja. :P No, ei tullut traumoja kuitenkaan.
Nuo traumat tuntuvat liittyvän melkein aina johonkin ruokaan. Itse söin kuusi grillitassua, jotka olin paistanut rasvassa ja oksentelin koko yön. Ei tuo ruoka maistunut vähään aikaan tuon jälkeen.
Ajoin pienenä ensimmäisellä pyörälläni ilman käsiä. Törmäsin tietenkin puuhun™, ja jalka meni etupyörän pinnojen väliin, mutta ei siinä kaikki. Sarvien päässä olivat semmoiset kauhean isot kumijutut. Sarvi tuli suuhun, ja etuhampaat lähtivät melkein irti. Lääkärisetä päätti ottaa hampaat irti.
Onneksi ei tullut mitään pyöräkammoa.
--
Isoveli oli naapurissa, ja menin pyörällä sinne. Joku oli rassannut pyöräänsä, ja tiellä oli irtonainen tarakka. Törmäsin siihen, ja lensin pyörän sarvien yli maahan. Kiemurtelen siinä maassa kivusta, koska rintaan sattui. Isoveli kävelee vaan siinä ihan pokkana vierestä kotiin, ja minulla pitää ryömiä kotiin. Rinta oli monta päivää kipeä, ja sängystä nouseminen teki kipeää. Kysyin siinä sitten isoveljeltä, että miksei auttanut. "No mä luulin, ettei sulla oo mitää". Nykyään jos jokin osuu rintaan kovasti, niin se menee kipeäksi. Onneksi kuitenkin vain lyhyeksi aikaa.
--
Okok, ei nämä jutut sitten lopukkaan näemmä ikinä.
Olin menossa koulun toiseen rakennukseen käsityötunnille. Laitoin kädet reppuun jotenkin kiinni. Juoksin, ja painava reppu painoi minua alaspäin, ja aloin kaatumaan. En saanut käsiä pois ajoissa, joten otin törmäyksen vastaan nenälläni & silmälaseillani. Myös polvi aukesi, ja pikkunirhamia jokapaikassa. Ja eikun ensiapukaapille tuhraamaan koulun viimeisetkin tarvikkeet. Huono juttu tässä oli se, että silmälasit naarmuuntuivat ja seuraavana päivänä oli koulukuvaus :D
No pitäähän sitä ainakin yksi, vaikka lapsi vieläkin olen: Olin eka kertaa laskettelemassa isolla syötteellä.. ja laskin suksilla streetin alaboksista puuhun ja se naama oli nähtävyys!!! Nykyisin uskallan lautailla, mutten suksilla laskea! :D
Kun oltiin koulun kanssa ylä-asteella uimassa minut vietiin veden alle ja melkein hukkusin. Ja sen jälkeen en uskaltautunut pitkään aikaan muiden kanssa uimaan :\ Niinja kerran kuusivuotiaana törmäsin golf-autolla päin seinään löin rintani ja huuli aukesi. Ja oli rinta monta päivää todella kipeä mutta siitä ei mitään traumoja tullut.
Nojoo, tossa puoli vuotta sitten, ajoin pyörällä, jarrut hirtti kiinni™, raahauduin jotain 20 m alamäkeen :( aijai, vieläkin arpi kädessä. Naama oli sillon ihan veressä jne...
Menin pienenä noin 8-9 vuotiaana pyörällä mäkeä alas. Mäki on noin 50 metriä pitkä ja pudotusta löytyy 25 metriä. Edellisenä iltana isäni oli kiristänyt etujarruja minun tietämättä, koska ne olivat kuluneen huonoksi ja vinoon. Lähdin tulemaan mäkeä alas ja päätin vähän hiljentää vauhtia etujarrullani. Yhtäkkiä etu jarrut menivät pohjaan eivätkä auenneet ja lensin kolmisen metriä tangon yli. Naama oli verillä ja vaatteet revenneet ja jouduin viimeisillä voimilla taluttamaan pyörän kotiin noin 200 metrin päähän, ja etujarrut lukossa. Tapahtuman jälkeen katsoin etujarruja, huomasin että vinoksi menneet jarrupalat olivat lukkiutuneet vanteen väliin ihantäysin.
Voi teitä(meitä ;)) raukkoja.. Minulle kävi kerran sellanne ei-niin-kiva juttu ruoan kanssa.. Minäpä olin kotona ja pistin poskeeni tavallista hampurilaista (sellasia kaupan valmishampparaita) ja tietty se oli pilaantunutta tms.. Oksennushan siinä tuli, enkä pariin vuoteen katsonutkaan hampurilaisiin päin. Tänä päivänä kyllä maistuu :)
Pienenpänä mökillä isoveli yritti heittää kivillä puuhun kiinni jäänyttä frisbeetä. Olin tietenkin siellä parinkymmenen metrin päässä ja veli ei sitten osunutkaan puuhun ja kivi laskeutui sitten päälaelleni ja tämä kivi aukaisi pääni ja verta valui. Äitni yritti pistää siihen laastaria, mutta niitähän ei ihan helposti hiuksia täynnä olevaan päälaelleni. Nyt sitten pelkkään kaikkea lentävää (palloa, kiveä jne.), jonka näen silmäkulmastani. Kun näen niin yleensä hyppään taakseppäin. Siinä kaverit ihmettelee, jos vaikka heittävät kiven ilmaan, niin minä sitten pelästyn ja hyppään pari metriä taakseppäin. Ei mukavaa.
Tulipa tässä mieleen vielä yksi. Ala-asteella oli tapana sellainen erittäin typerä leikki, että yksi tyyppi menee keinulaudan toiseen päähän ja loput painaa toisesta päästä täysiä, niin että se yksi tyyppi lentää hienosti ja laskeutuu hiekalle. No, minulle sanottiin, että se on kivaa ja menin sitten. Viime hetkellä sain järkeni takaisin ja aion perua ja huusin, että "älkää painako" mutta eihän ne pässit uskoneet ja siinä sitten lensin mukavasti puoliksi hypäten, puoliksi yrittäen olla hyppäämättä.
Tulos: Tipuin mukavasti käsi suorassa edellä keinulautaan takaisin ja ranteesta murtui luita. Se sattui aivan hemmetisti. Mutta se kun lääkärisetä kiskaisi luut takaisin oikeille pakoilleen sattui kymmenen kertaa enemmän. Huusin aika hitosti. No... kuukausi kipsissä ja se siitä.
No onhan mullekki kaiken moista sattunut.
Kaatunu pyörällä/laskenu suksilla puuhun/Ajanu kolarin
mopolla/tippunu katolta/tippunu puusta/astunu naulan
päälle jalasta läpi/ajanu mäkiautolla ja kaatunu maantielle ja nahka lähti ei ollu yhtää kivaa...
Mut eipä niitä kammoja silti oo tullu..
Mä ajoin sonninmäen isoa mäkeä pitkin pyörällä. Siihen oli tullu jostai kumman syystä suurempikivistä soraa, vaikka ennen se oli ollut ihan hiekkaa. Sitten tanko lähti väpättämään, mulla oli vaan t-paita päällä ja tiesin että se ois sattunu hemmetisti jos olisin pudonnu maahan ja raahautunu 40 asteen mäkeä alas. Sitten menin tanko väpättäen alas, ei siinä kyllä mitään käynyt, mutta enään en laske sitä täysiä..
Mä oon joskus pikkusena vetäny pöytäliinan mukana kahvit päälleni. Eipä oo tullu kahvia juotua :)
No joskus juoksin pienempänä nurmikolla kunnes yhtäkkiä juoksin naulan päälle mikä oli pienessä laudassa kiinni, siinä oli itkussa pidettelemistä.
Viime syksynä kolaroin pyörällä ajaessani auton kanssa suojatiellä ja onneksi selvisin säikähdyksellä ja uuden pyörän hankinnalla, mutta on jostain syystä nyt hirveä kiire aina päästä pois autotieltä :P
Fiksailin joskus viisvuotiaana pyöräni etujarrua ja kun jarrutin alamäessä niin NAPS! jarrukaapeli irtosi ja hups! ei ollu jarruja... Seuraukset oli hauskat. :)
Aika moni on näemmä pyörälläkin telonut itsensä. Näyttää siltä, että alkuperäisen aiheen mukaiset traumat ovat muuttumassa onnettomuuksiksi, ellei peräti joidenkin kohdalla katastrofeiksi :P
Meitsi kirjoitti:
Fiksailin joskus viisvuotiaana pyöräni etujarrua ja kun jarrutin alamäessä niin NAPS! jarrukaapeli irtosi ja hups! ei ollu jarruja... Seuraukset oli hauskat. :)
Mekaanikonalku :)
Traumojako? Löytyyhän niitä vähintäänkin yksi, jonka aion nyt jakaa...
Kauan aikaa ennen ekaa tietokonetta olin ekaluokalla ja meinasin tukehtua perunaan. Sen jälkeen olen ottanut vain sen verran perunaa etten taatusti tukehdu moiseen...
(Elikkä kynnen kokoinen pala, jonka senkin pureskelen niin hyvin kuin mahdollista.)
On sattunut ja tapahtunut, kuten jarruttomalla pyörällä törmännyt, lihaveitsellä viiltänyt itseäni, kaatunut/meinannut kaatua pyörällä, on heitetty isolla kivellä päähänkin, josta tuli vain musta silmä, kaatunut jäällä... jne... traumoja ei kuitenkaan ole tullut.
Mä yritin kerran tehä polkupyörällä (yllätys, yllätys!) semmosen motocross-tempun et seisot siinä tangon päällä vauhdissa (ilman et pitää ohjaustangosta kiinni!). Oikeasti se (crossimopolla) tehdään ilmassa, mutta mäpä järkevänä ihmisenä menin kokeilemaan sitä sortsit jalassa hiekkatiellä. Alku oli hyvä ja meinasi onnistua mutta tasapaino meni ja pyörä kaatu. Sit mä putosin maahan ja AUTS! tuli ikävää jälkeä jalkaan. Sitte vaan äkkiä poljin takas himaan ja (arvatenkin) mutsi ei oikeen tykänny siitä mitä oli tullu tehtyä. Sittemmin en ole samaa temppua pyörällä yrittänyt. Sitten samana kesänä vielä yritin toista hurjapää-temppua. Ajelin skeitillä (kypärä päässä, onneksi!!) yhtä mäkeä alas. Ja en tietenkään osannut jarruttaa... Sitten mä kiepsahdin siitä jotenkin ympäri ja polveen tuli naarmuja aika kivasti.
EDIT: ja sitten koulussa joskus kolmosella mun kaveri yritti jotain karate/baletti-potkua ( xD ) ja potkas mua suoraan leukaan.
Itselläni on oikeastaan 1 trauma ja 2 kammoa.
Pelkään hirveästi päähän kohdistuvia iskuja. En pysty edes nyrkkeilemään koska suojaan pääni iskun tullessa. Olen pienestä pitäen saanut aina jokaisen pallon, kiven, oksan, lankun mitä ikinä sattunutkaa päähän.
Ensinmäinen kammo on minttusuklaaseen. Söin sitä jouluna pienenä tosi paljon ja en ole sitä sen jälkeen pystynyt maistamaan ja hajukin oksettaa.
Ja sitten toinen kammo on oikeastaan ihan positiivinen. Meinaan alkoholi :) Oikeastaan tarkemmin pirtu.
Haju saa minulta tulemaan oksennuksen ja jos satun sitä maistamaan oksenanan sen samantien. Join ekat kännini kyseisestä myrkystä ja join sitä kokemattomana enemmän kuin olisi tarvinnut. Ja tulos tiedetään. Ihme kyllä krapulaa en saanut enkä ole sitä koskaan kokenut. Paitsi viinin jälkeen suu on kuiva ku patalappu.
Olen kyllä itsekkin tuolla pyörällä touhuillut pienenä aika paljon ja muitakin haavereita sattunut. Ehkä peukaloni telominen parin tonnin tiilikuorman alle oli iljettävin vamma kun peukalosta oli jäljellä vain luut ja nahkat roikku sormesta kiinni. Siinä se kesäloma meni ihanasti sormi paketissa. Ihme kyllä sormi ei murtunut.
Heitin joskus pienempänä vahingossa 3 m korkeudelta pikkusiskoa
vasaralla otsaan, en tiiä tuliko sille traumoja mut ei ainakaan
mulle :)
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.