Ollaan tekemässä muutamien kavereiden, sekä parin businessenkelin kanssa sellaista verkkosovellusta, jolla pyritään mullistamaan koko opetusala. Olemme sitä mieltä, että nykykoulu on jäänyt täysin jälkeen kehityksen, se ei pysty millään tavalla haastamaan enää mukavuudessa, mielenkiinnossa ja laadussa esimerkiksi peliteollisuutta tai muuta viihdeteollisuutta. Emme kuitenkaan näe syytä siihen, että miksei todellinen oppiminenkin voisi olla kivaa. Tämä sama ongelma vallitsee ympäri maailmaa ja erityisesti kehitysmaissa, kuten Ecuadorissa, jossa olen asunut neljä vuotta.
Projektiimme kuuluu monenlaisia ideoita, joista tärkeimmät ovat:
1. Opettaminen on aina kaksi suuntaista, toisin sanoen mitään pitkää tekstiä, kuvaa tai ääntä ei syötetä opiskelijalle ilman interaktioita. Elikkä kaikki aineet opetetaan "kysymällä" tai esimerkiksi monivalinta tehtävillä (selaimen kautta). Näin annetaan aina oppilaalle mahdollisuus päätellä ja johtaa tarvittavat tiedot (koska ulkoaopetteleminen ilman ratkaisemisen iloa on tylsää.)
2. Kaikilla on mahdollisuus tehdä oppimateriaaleja ja kursseja. Ajatuksemme on, että nykyinen saatavilla oleva oppimateriaali on niin heikkoa, koska sillä alalla ei vallitse vapaakilpailu, vana byrokratia ja jäykät säädökset. Esimerkiksi peli, video ja kaunokirjallisuudessa vallitsee vapaa kilpailu ja tuotteet ovat sen tasoisia. Materiaalin tekijät saavat rahaa sen mukaan, kun niille on käyttäjiä. (bisnesmalli Netflix tyyliin.)
3. Oppilaille annetaan aina tasoinsa mukaista materiaalia. Jos oppilaalle on jokin liian helppoa, vaikeusaste pahenee sitä mukaan kun kysymyksissä etenee.
Mitä mieltä olette projektista? Olisiko ketään halua lähteä mukaan, voitas tarjota palkan ohella osuutta tähän yritykseen. Ollaan tällä hetkellä tehty projektista prototyyppi ja ollaan alustavasti saamassa startuppiin sijoitusta n. 65K.
Olen yrittänyt rekrytoida porukkaa Mollista, mutta siellä todella heikko taso. Ohjelmointiputkassa on sentään kovia jätkiä! Teiltä voisi saada projektiin myös hyviä vinkkejä, jos ei kiinnosta tulla osakkaaksi.
Kerron projektista tarkemmin, jos jollain on kiinnostusta antaa vinkkejä / strategisia neuvoja.
Minusta ei ole tuohon lähtemään mukaan, mutta näin sivullisena voisin heittää omaa ajatusta kehiin. Rakentavaa kritiikkiähän aina tarvitaan, jotta voidaan kehittyä paremmaksi, oli se sitten missä asiassa tahansa.
En usko, että esimerkiksi alakoululaisilla on kovin paljoa kykyä "päätellä ja johtaa tarvittavat tiedot". Myöskään tämä tällainen interaktio ei saisi johtaa sellaiseen, jossa jokainen päätyy siihen mikä hänen omasta mielestään on hyvä ja se sitten hyväksyttäisiin. Kommunikaatio on hyvä, mutta pitää pitää silti mielessä, että yksi on yksi ja kaksi on kaksi olipa lapsi siitä mitä mieltä tahansa. Tarkoitan siis, että koulussa opetettavat asiat harvoin ovat kyseenalaistettavia asioita tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. Medialukutaiton opettaminen ja muu sellainen, jonka päätarkoitus on nimenomaan kyseenalaistaa luettua, on sitten asia erikseen.
Tuosta toisesta kohdasta minulla tuli ensimmäisenä mieleen epäilys, että vapaa kilpailu saattaa päinvastoin heikentää oppimateriaalin laatua, jos siinä asiassa ei ole tarkkana. Jos kuka tahansa voi tehdä oppimateriaaleja, niin väistämättä hyvän materiaalin ohella tulee myös valtava määrä todella heikkolaatuista tavaraa. Kuka tai mikä sitten määrittelee ja pitää huolen siitä, että vain se laadukas oppimateriaali päätyy oppilaiden saataville. Esimerkiksi alakouluikäiset eivät osaa suodattaa saamaansa tietoa vaan imevät sen mitä heille annetaan. Siksi on erittäin suuri vastuu sillä taholla, joka määrää mitä materiaalia oppilaille annetaan. Voiko sitä antaa ihan kenen tahansa päätettäväksi?
Tuo kolmas kohta kuulostaa jotenkin sellaiselta, että jokainen etenee omaa tahtiaan eikä luokkajakoa enää tarvita. Vaikka se voisi hyvin innostaa lahjakkaampia oppilaita etenemään paljon pidemmälle kuin tavallisessa koulusysteemissä, niin haittapuolena saattaisi olla oppilaiden välisen kuilun syveneminen. Tarkoitan siis sitä, että ne lahjattomammat (tai laiskemmat) eivät etenisi edes sitä vauhtia mitä nykyisessä koulusysteemissä.
Projekti kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta haastavalta ja ennen kaikkea vastuulliselta. Kun puhutaan lasten ja nuorten opettamisesta niin ollaan tekemisissä erittäin vakavan ja vastuullisen asian kanssa. Sitä ei sovi ottaa kevyesti. Kyllä tällä projektilla erittäin huolellisesti suunniteltuna voisi olla tulevaisuutta, mutta on myös vaara viedä opetusta ja sitä kautta lapsia ja nuoria pahasti metsään.
Kiitos Ake vastauksista, todella hyviä pointteja teikäläisellä! Just sun tyyppisiä kavereita tarvittaisiin, harmi kun et ole vapaana.
Mä kokeilen vastailla noihin sun esittämiin ajatuksiin, ollaan joihinkin vähän jo miettitty ratkaisuja, mutta ei ne kuitenkaan sellaisenaan poista esittämiäsi ilmiöitä, mutta voi mahdollisesti vähentää niitä. Jos jaksat vielä katsoa näitä läpi ja vielä antaa syvempää kritiikkiä, niin arvostaisin sitä todella paljon.
1. Olet oikeassa siinä, että varsinkaan nuorella oppilailla ei välttämättä ole taitoja päätellä kykyjä. Ajattelen, että kuitenkin pitkässä juoksussa on parempi rakentaa ihmisiä, jonka ymmärrys ja sivistys perustuu logiikkaan, siten että asioita muistetaan enemmänkin maailmasjärjen kuin ulkomuistin kautta.
Järjestelmässämme vastaukset on usein joko oikeita tai vääriä (ei mielipiteitä). Kysymällä opettamista tukee mielestäni kaksi asiaa: se on huomattavasti kivempaa ja se johtaa syvempään muistijälkeen ja parempaan suorituskykyyn tulevaisuutta silmällä pitäen (tehokkaampi maailmaisjärki).
Tässä on esimerkki, missä sama asia on esitetty kysymällä opettamistekniikka hyväksikäyttäen ja perinteisellä yhdensuuntaisella "streämillä". Kumpaa oppimistyyliä kannatat:
(1) https://docs.google.com/forms/d/1AlELI7yX-7D-z_CEFj5tNba3ZIQA6_EE0Cj9vhltJnE/prefill
(2) Wikipedia:
"Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurimpia petoeläimiä. Sen eri alalajeja tavataan monilla alueilla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhun pituus on 135–250 senttimetriä ja paino 60–300 kilogrammaa, uros on selvästi suurempi kuin naaras. Karhun ruskean turkin sävy vaihtelee melkein mustasta vaalean kellanharmaaseen.
Karhut nukkuvat talviunta puoli vuotta. Poikaset syntyvät talvipesään. Karhu on kaikkiruokainen, se syö paljon kasvisravintoa ja varsinkin marjoja."
=> Luonnollisesti tuossa ylläolevassa kysymystekniikassa ei ole kaikkia tarkoitettuja ominaisuuksia, kuten esimerkiksi että:
A. oikeat vastaukset näytetään samantien vastauksen jälkeen.
B. Erityisesti numeroissa järjestelmä generoi vaihtoehtoiset (väärät) vastaukset oppilaan vaikeustason mukaan. Eli skaala sitä laajempi, mitä alhaisempi taso.(tässä samalla vähän vastausta kolmos kohtaan, eli miksi jokaiselle olisi hyvä antaa tasoistaan opetusta.)
C. Riippumatta siitä, vastaako oppilas väärin tai oikein, perustelut vastauksiin näytetään välittömästi vastauksen jälkeen, eli esimerkiksi miksi on näin tai miksi ei ole näin.
2. Olet todella oikeassa tässä asiassa, että huonoa materiaalia tulee valtavasti. Ajattelen, että myös todella huonoa materiaalia on sellainen materiaali, joka on laadittu tylsään muotoon. Vapaalla kilpaillulla pyritään siihen, että materiaalin laaditaan aina vaan parempaan ja parempaan muotoon (mielenkiintoisempaan).
Se, että aineistoihin tulee asiavirheitä, pyritään estämään monella tavalla, joista merkittävimmät tavat perustuvat käyttäjien toiminnan analysointiin. Esimerkiksi kysymyksiin, joihin käyttäjät useimmiten vastaavat väärin, vaikuttaa kysymyksen "totuudenmukaisuus" rankingiin, sen lisäksi että jokaisesta kysymystä voi alas äänestää (esimerkiksi mielenkiinnon tai todenmukaisuuden takia.). Tämä lisäksi kysymyksen "bouncy rate" tai ylipäätänsä kirjoittajan taso ja monet muut tekijät vaikuttavat kurssien näkyvyyteen ja totuudenmukaisuusasteeseen. Niin vakavaa asiaan kuin esimerkiksi peruskoulun oppimateriaali ei varmasti tulla valitsemaan mitä tahansa kursseja(tai opetussuunnitelmia), vaan parhaimpia mahdollisia mitä opettajat löytävät. Järjestelmän focus on kuitenkin korkeammantason opetuksessa (lukio, ammattikoulu, yliopisto, käytännöntaidot (esim. ohjelmointi ja tietojenkäsittelytiede)).
3. Idea on se, että jokainen etenee omaa tahtiin, on mielestäni hyvä. Sen takia, että liian hyvät kyllästyy liian matalaan tasoon (ei riittävästi haastetta), kuin taas liian huonot turhautuu kun eivät osaa mitään. Korkea motivaatio (ts. sopivan haastavia tehtäviä) on oppimisen avain.
Kuintekaan kappalekohtaisesti ei tarvitse jokaisen mennä omaa tahtiin, vaan että kysymysten vaikeustaso määräytyy osaajan mukaan.
Kiitokset vielä kerran vastauksesta, hyvää sparrausta tuli!
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.