Onko ihmisen näkökentässä sellaista pienen pientä kohinaa?
Kun katson esimerkiksi valkoista seinää, niin se ei näytä aivan tasaiselta, vaan ”kuvassa” on pientä liikkuvaa kohinaa. Hämärässä ja varsinkin pimeässä kohinan määrä on suurempaa tai ainakin se erottuu selkeämmin. Saan tuon kohinanaikaiseksi myös sulkemalla silmäni.
Kohina ei häiritse lainkaan. Kyllähän hyvälaatuisestakin videokuvastakin erottuu pientä kohinaa (?), eikä se häiritse. Olen aina ajatellut, että se on ihmisen näköaistin ominaisuus ja se on kaikilla. Tuli vain mieleen, onko kuitenkaan niin.
Onhan sitä. Luonnon prosessit eivät tapahdu täysin tasaisesti.
Aivojen tehtävä on prosessoida näkö-, kuulo- yms. aistimukset niin, että kohinaa ei normaalitilanteessa huomaa.
Ei ole kohinaa. Vika on sinussa.
Jos katson ikkunasta ulos, en näe minkäänlaista kohinaa, mutta sisällä erilaisissa pinnoissa sitä taas näkyy. Jos asiaa ei ajattele, ei kohinaa huomaa ollenkaan.
Hämärässä kohinaa on aina enemmän. Sama pätee kameroihinkin.
Pikemminkin S/N suhde on pienempi hämärässä.
Niinhän sitä sanottiin.
Hauskasti juuri tästä on eräs teoria HS:n artikkelissa:
Vanhoja tieteen mysteereitä yritetään nyt selvittää kvanttien avulla (HS, 5.5.2015):
Atomien sisäisten kvanttitilojen vaihtelusta johtuen näköaistinsolujen valoherkät pigmenttimolekyylit aktivoituvat välillä itsestään, ilman ärsykettä. Tämä luo verkkokalvolle kohinaa.
Muita selityksiä on mm. Wikipedian artikkeleissa Closed-eye hallucination ja Phosphene.
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.