Aattelin tässä mainita, että 32-bittinen käyttöjärjestelmä pystyy hyödyntämään koko 4GB RAM muistialueen. Vakiona Windows ei silti näytä kuin 3.25-3.5GB, ja tästä (tai muista) syystä ihmiset siirtyy käyttämään 64-bittistä järjestelmää. Noh, tuo rajoitus ei tunnu olevan mitään muuta kuin Microsoftin asettama rajoite.
http://www.unawave.de/windows-7-tipps/32-bit-ram-barrier.html?lang=EN
He ei kuitenkaan suosittele käyttämään yli 4GB muisteja, vaikka käytännössä Windows 7-32bit voi näyttää sinulle vaikka 64GB olevan täysin käytössä. Toisaalla sitä todisteltiin matematiikalla:
http://www.dslreports.com/forum/r26100162-Increasing-ram-in-windows-7-32-bit-with-software
32 bits = 65536 X 65536 addresses = 4,294,967,296 addresses 4gb 64 bits = 4,294,967,296 X 4,294,967,296 = 18,446,744,073,709,551,616 addresses
Oman wintoosan toki jo viritin 4GB aikaan. Ja kyllä sen resursseista huomaa.
PAE (Physical Address Extension) keksittiin kyllä jo viime vuosituhannella, ja Linuxissa se on ollut yleisesti käytettävissä jo pitkän aikaa. (Lähde: Wikipedia, PAE)
Suuremman muistimäärän tukeminen ei sinänsä ole mikään ihme, kun kuitenkin käyttöjärjestelmät tukevat myös kovalevyn käyttöä muistin jatkeena (sivutus, paging, swapping) eikä tässä ole tietääkseni aikoihin ollut mitään neljän gigan rajaa. Kaikesta huolimatta virtuaalinen muisti eli yhden prosessin muistiavaruus on edelleen enintään neljä gigaa, koska osoittimet ovat 32-bittisiä. Vasta 64-bittisyyteen siirtyminen laajentaa tätä avaruutta.
Osoiteavaruus ei ole ainoa syy siirtyä 64-bittiseen, vaan myös laskenta nopeutuu, kun rekisterit levenevät ja niitä on enemmän ja siis muistioperaatioiden tarve voi joissain tilanteissa vähentyä. Lisäksi 64-bittiselle prosessorille käännetty koodi voi olla paremmin optimoitua, kun ei tarvitse tehdä 386-yhteensopivaa käännöstä ja tiedetään, että prosessori varmasti tukee moderneja käskykantoja (SSE:t ym.).
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.