Nyt on sitten se kaavailtu läppäri hankittu, ihan uusi ja kiiltävä. Tuollanen mukava HP:n kone ihan kivalla kokoonpanolla.
Nyt sitten ajattelin, että Linux voisi olla kiva siihen asentaa, kun sitä jo ½ vuotta olen pääkäyttiksenä käyttänyt. Joku Vistan Home Premium -versio koneessa oli esiasennettuna. Sekin olisi tarkoitus siinä pitää, kun kerran siitä olen maksanut ja ties vaikka sitäkin tulisi käytettyä.
Kiintolevyn osiointi hommassa neitsyys meni silloin kun Linuxin ½ sitten asensin, joten hieman kokemusta hommasta on. Nyt kuitenkin kaipailisin vähän vinkkejä, että miten osioida kiintolevy. Kiintolevyllä on tilaa n. 130 gigaa, josta Vista on haukannut jo hieman yli 10 gigaa. Millaista osiointia suosittelisitte?
Jos molempia käyttiksiä tulen käyttämään, niin mukava olisi, että on yhteinen paikka kaikille omille tiedostoille, johon molemmat käyttikset pääsevät lukemaan ja kirjoittamaan. Onnistuuko tällainen?
Linuxia varten kannattanee osioida erikseen oma /home -osio ja juuriosio. Swappikin pitää olla. Minkä kokoisia näiden tulisi olla ja vieläkö muita osioita mukaan? Paljonko jättää Vistalle?
Vistassa ilmeisesti jotain osiointityökaluja on. Käyttääkö niitä vai jotain Linuxin vastaavia?
Kannettavan mukana ei tullut olenkaan Vistan asennuslevyjä. Pystynkö asentamaan kuitenkin sen takaisin luomalla ne palautuslevykkeet Vistan omalla toiminnolla?
Kaikenlaiset vinkit ja huomioitavat asiat ovat tervetulleita. Distrojakin saa kehua ja moittia, kunhan ei sotaa aloita. Kubuntua olen miettinyt, mutta ilmeisesti joku openSusekin on suosittu ainakin läppäreissä.
Jos kannettavassa on polttava asema, niin siellä on luultavasti ohjelma, jolla pystyy polttamaan asennusmediat.
Päärynämies kirjoitti:
Millaista osiointia suosittelisitte?
Itselläni on jokseenkin sama tilanne, mutta Vistan tilalla XP. Windowsille jätin 20 gigaa plus automaattisesti luodun HP_RECOVERY-osion, Linuxin juurelle 30, swapille 4 ja loput kotihakemistolle. En mene takuuseen tällaisen ratkaisun järkevyydestä, kokemusta kun ei kauheasti ole.
Päärynämies kirjoitti:
Jos molempia käyttiksiä tulen käyttämään, niin mukava olisi, että on yhteinen paikka kaikille omille tiedostoille, johon molemmat käyttikset pääsevät lukemaan ja kirjoittamaan. Onnistuuko tällainen?
Linuxin kotihakemisto käy hyvin tähän tarkoitukseen. Windowsin puolelta sitä pääsee käyttämään, kunhan asentaa ajurin kotihakemiston tiedostojärjestelmälle (oletuksena kaiketi ext3).
Päärynämies kirjoitti:
Vistassa ilmeisesti jotain osiointityökaluja on. Käyttääkö niitä vai jotain Linuxin vastaavia?
Itse käytin Kubuntun omaa osiointiohjelmaa, jota siis käytetään asennuksen yhteydessä. Se ainakin toimi mainiosti.
Päärynämies kirjoitti:
Jos molempia käyttiksiä tulen käyttämään, niin mukava olisi, että on yhteinen paikka kaikille omille tiedostoille, johon molemmat käyttikset pääsevät lukemaan ja kirjoittamaan. Onnistuuko tällainen?
Itselläni on yhteiskäyttöä varten NTFS-osio. Linuxiin (tai ainakin Kubuntuun) piti muistaakseni asentaa joku ntfs-3g -paketti että NTFS rupesi kunnolla toimimaan.
Päärynämies kirjoitti:
Vistassa ilmeisesti jotain osiointityökaluja on. Käyttääkö niitä vai jotain Linuxin vastaavia?
Kannattaa varmaan ainakin aluksi suorittaa Windows-osion kutistus Vistan omalla työkalulla ja lopun osioinnin hoitaa vaikka Linuxin asennusohjelmalla.
Minä en noin pientä levyä turhaan silpoisi swappiosiolla, joka saattaa muistin määrästä ja käyttötottumuksista riippuen jäädä käyttämättömäksi. Ja windowsin kannalta se swappiosio lie aivan hukkaan heitettyä tilaa?
Moi, jcd3nton. [ot]Mihis olet kadonnut irkistä? Yhtäkkinen katoaminen seitsemäksi päiväksi on saanut lukuisat kanavat huolestumaan. :P[/ot]
No en nyt tiedä onko 130 gigaa niin hirveän pieni. Laitoin juuri Debianin yhdelle koneelle jossa on 3 gigan kiintolevy ja siitä laitoin puoli gigaa swapille. (antiikkia)
Grez kirjoitti:
No en nyt tiedä onko 130 gigaa niin hirveän pieni. Laitoin juuri Debianin yhdelle koneelle jossa on 3 gigan kiintolevy ja siitä laitoin puoli gigaa swapille. (antiikkia)
Käyttäisin siltikin swappitiedostoa osion sijaan. Sen poistaminen tai koon muuttaminen käy vaivattomasti. Muuten voi käydä niin, että tulee tehtyä liian iso tahi pieni osio, ja pahimmassa tapauksessa osiointityökaluilla ei saa muutettua sen swäppiosion kokoa ilman hajottamista.
Gwaur kirjoitti:
Moi, jcd3nton. [ot]Mihis olet kadonnut irkistä? Yhtäkkinen katoaminen seitsemäksi päiväksi on saanut lukuisat kanavat huolestumaan. :P[/ot]
Moi, kone hajosi vähäsen, ja verkkokauppa on tunnetusti hidas. Toivon mukaan tänään tai huomenna saan asian kuntoon. <3
Joo, eipä se swappiosio nykyään mikään välttämättömyys oo. Swapata kun voi tiedostoonkin, ja se on ymmärtääkseni nykykerneleillä vielä ihan yhtä nopeaakin (tai no, siis hidasta :)
<ot>
jcd3nton, me kaivataan sua :x
</ot>
Jos sen swappitiedoston luo levylle jossa on jo ennestään tavaraa niin, että se pirstaloituu, niin minun on vaikea hyväksyä että se olisi tasan yhtä nopeaa kuin yhtenäinen lohko levyllä. Toki lähelle voi päästä jos sen fiksusti tekee. Sitten tietysti jos levyltä löytyy yhtenäinen tyhjä pätkä swappitiedostoa varten, niin ei ole mitään eroa.
Sitä en toki sano, että mahdollisella erolla olisi käytännön merkitystä.
Muistia kyllä löytyy ruhtinaalliset 4 gigaa koneesta, joten se riittänee ihan mukavasti käytössä. Tuollaisen swappitiedoston käyttäminen varmaan hoituu melko helposti ilman suurempaa säätämistä.
Mitenkäs sitten loppuosiointi? Oma /home -osio, jota Vistakin ymmärtäisi vai sitten, että Linuxista tallentaa aina sinne Windows osiolle tiedostonsa? Onko Linuxin NTFS tuki jo ihan toimiva?
Tuo oma /home osio lienee parempi vaihtoehto, jos haluaa myöhemmin toiseen distroon vaihtaa? Paljonko sitten pitäisi vähintään varata tilaa juuriosiolle, kyse on ihan peruskäytöstä.
Palautuslevyt sainkin jo luotua jollain HP:n Recovery managerilla.
10 gigatavua riittänee ongelmitta kaikilla distroilla kaikkeen peruskäyttöön; viittä gigatavua pienempien juuriosioiden kanssa on syytä tietää tilantarve tarkemmin.
Itse en ole siirtänyt /home-osiota työpöytädistrosta toiseen, enkä tiedä aiheuttaako ohjelmien versioiden eroavaisuudet ongelmia distroa vaihtaessa (esimerkiksi huomattavasti vanhempaan distroon siirtyessä voisi tulla ongelmia, jotka olisivat kuitenkin mahdollisesti korjattavissa config-kansioita poistamalla). Itse käytän erillistä /home-osiota.
Jos oikein optimoimaan ruvetaan, niin olisi mahdollista käyttää erillistä swap-osiota ja säätää Linux aina sammutettaessa formatoimaan se Windowsia varten.
Kotihakemisto tosiaan kannattaa pitää omalla osiollaan, on helpompi asentaa uudestaan, jos jostain syystä haluaa. Kolmella osiolla (swap, /, /home) aika hyvin pärjääkin, ja juuri ei minun kokemuksieni mukaan tarvitse yleensä kymmentäkään gigaa "toimistokäytössä" eli kotikäytössä ilman suurta pelimäärää ja tuhansia skinejä. Pelien datat tietenkin vievät usein satoja megatavuja, joten niille ehkä enemmän tilaa sitten. Työkoneella näyttäisi olevan juuriosiolla hieman yli neljä gigaa tavaraa, josta 1,6 gigaa on MySQL-tietokantoja ja 750 megaa KDE:tä.
Muita mahdollisesti omille osioilleen erotettavia hakemistoja ovat /srv mahdollisten palveluiden (palvelinten) dataa varten (kotisivut, SVN jne.) ja vaikkapa /opt ohjelmille, jotka eivät ole distroon sidonnaisia mutta eivät myöskään kuulu kotihakemistoonkaan (esimerkiksi kaupalliset ohjelmat). Molempien motiivina on samainen tietojen säilyminen kuin /home-hakemistonkin tapauksessa. Jotkut laittavat myös /tmp-hakemiston omalle osiolleen, itse tykkään käyttää tmpfs:ää, virtuaalista tiedostojärjestelmää, jonka sisältö pidetään RAMissa ja swap-osiolla ja joka siis tyhjenee itsestään käyttöjärjestelmän sulkeutuessa.
Kotihakemiston yhteensopivuudesta sen verran, että joitakin asetuksia voi joutua poistelemaan. Esimerkiksi .bashrc usein sisältää jonkin verran erikoisuuksia niissä distroissa, joissa se yleensäkään mitään valmiiksi sisältää. Enimmäkseen asiat kuitenkin toimivat oikein hyvin, olen itse asennellut Kubuntun eri versioita välillä uudestaan ja lopuksi niiden päälle Archin.
(Off-topic Archista vielä: Kuka joskus väittikään, ettei 32-bittisen ja 64-bittisen käyttöjärjestelmän välillä voisi päivittää ilman puhdasta asennusta? Arch laskeutui aivan kiltisti 64-bittisestä 32-bittiseksi, kun muutin sen käyttämään 32-bittistä pakettivarastoa ja asensin paketit uudestaan. Projekti vaati lyhykäisen shell-skriptin pakettien asennuksen automatisointiin ja lopuksi uudelleenkäynnistyksen. Mitään ongelmia ei jäänyt, ja itse päivitys käynnistyksineen kesti noin viisi minuuttia, kun paketit oli valmiiksi ladattu.)
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.