Haluaisin osata soittaa monia soittimia esimerkiksi pianoa ja kitaraa, olenkin joskus googlettanut itsekseni sivuja ja oppaita mistä voisi oppia soittamaan jotain soitinta, vastaan ei ole tullut kuin muutama ja nekin maksullisia, jos joku sattuisi tietämään hyviä sivuja mistä itseopiskelijana voisi opetella soittamaan soittimia ja julkaisisi ne tänne olisin hyvin kiitollinen.
Itse löysin tämmöisen oppaan pianolle:
http://www.gopiano.com
Suosittelen sulle jonkin tason bändi-toimintaa... ite oon oppinu soittamaan passoa kavereiden avustuksella... ja sen jälkee oon alkanu jopa käyttämään omaa aikaa/ajatusta passon soittamisen opiskeluun ;)
Ja jos oot valmis maksamaan jonkin verran tuosta soittomateriaalista niin suosittelen suomalaistakirjakauppaa... sieltä löytyy aika paljon kaikennäkösiä oppaita tms. melkeen mille soittimelle tahansa...
ihan vinkkinä sanon et ei kannata pelätä virheitä ku sioitaa (kaikille tulee sellassii vaik ois miten pr0)... kannattaa kokeilla kaikkee mitä ei välttämättä oo neuvottu missää oppaassa... kuha kuulostää hyvältä^^
Oothan niistä jo jonkun verran kai maksanu, ku sulla on kerran ne soittimet. Kannattaa ostaa joku kirja, niistä oppii hyvin, tai kysyä, jos joku tuttu opettaa, nii oppii vielä paremmin.
Ite opettelin soitaamaan rumpuja 7v. isovelini opastuksella, eikä sekään silloin osannu soittaa ku muutamat eri kompit, jotka oli oppinu koulussa..
<nyt oon sitä reilusti parempi :P>
EDIT: Jos sulla on kiinnostusta rumpujen soittoon, voin jossain kohassa koodata jonkun (koodiltaan!) yksinkertaisen rumpuoppaan nettiin ja laittaa osoitteen tänne.
Olen surkea oppimaan, mutta kitaraa olen raiskannut netistä löytyvien tabulatuurien avulla. Googleen hakusanaksi tabulatures ja joha irtoaa. Ilmeisesti tabuja löytyy muillekin vempaimille.
Jeps, tullut tuossa itekkin n. vuoden soitettua skittaa ilman mitään opetusta. Tabulatuurit ovat kyllä kova sana. :P
HellCome kirjoitti:
Olen surkea oppimaan, mutta kitaraa olen raiskannut netistä löytyvien tabulatuurien avulla. Googleen hakusanaksi tabulatures ja joha irtoaa. Ilmeisesti tabuja löytyy muillekin vempaimille.
löytyyhän noita... vaikka tabeja käytetään vain passolla ja kitaralla... pianolla nuotit ovat paljon selkeämpiä kuin tabit... ja suurin osa netistä löytyvistä tabulatuureista on aika metässä... toki jos tarkotit sointujen tabeja niin ne on aika hyvin kohallaan, mutta jonkun enemmän tai vähemmän tunnetun bändin jokin enemmän tai vähmemmän tunnetun biisin tabulatuurit ovat yleensä aika pahasti pielessä (ellei satu käymään todella hyvä tuuri)
Edelleenkin olen Kenttin kanssa samaa mieltä että soittamiseen kannattaa panostaa myös jonkin verran rahaa... sillä kaupasta ostetut aloitelijan oppaat ovat paljon selkeämpiä ja yksinkertaisempia kuin netistä löytyvät oppaat (joita ei läheskään aina ole tarkoitettu aloittelijoille)
Ja tosiaan jos kaveripiiristä löytyy joku joka osaa soittaa niin luulen hänen opastavan mielellään myös sinua
En tiedä netissä olevista oppaista ja itse olen musiikkiopistoa käynyt, mutta sen verran osaan sanoa itseopiskelusta, että ainakin kitaran kohdalla toimiva metodi on hommata jostain sointutaulukko ja hankkia jotain sopivan helppoa ja mieleistä soitettavaa (Juice Leskinen, Dingo tai vastaava, jossa soinnut ovat helppoja ja vaihtuvat harvakseltaan) esimerkiksi kirjastosta. Myöskin jokin vanha koulun laulukirja käynee hyvin. Sitten vain katsotaan niitä sointumerkkejä siellä rivin yläpuolella ja tutkitaan sointutaulukosta kuinka mikäkin sointu soitetaan ja pistellään menemään. Kovin paljon teoriasta ei tuossa opi, mutta se onkin toisarvoista; tärkeintä on, että ääntä syntyy :)
Myöskin pianolle pitäisi ihan kirjastosta löytyä oppaita, joissa opetetaan esimerkiksi rock-pianismin alkeita. Alkuun pääsyn jälkeen homma alkaakin helpottua siinä mielessä, että voi oppia asioita ihan vain kuuntelemalla toisten soittoa ja soittamalla itse. Väitän, että kevyttä (mitä tahansa aina jazziin asti) ja kansanmusiikkia voi oppia ihan omatoimisesti, koska ne musiikkityylit ovat alun perinkin syntyneet itseoppineiden muusikoiden toimesta. Sen sijaan jos klassista mielit, niin luulen, että on paras mennä sinne musiikkiopistoon.
Osoitteesta
http://muusikoiden.net/keskustelu/
löytyy monenlaista tietoutta musiikista, jos vain jaksaa selailla. En tosin tiedä onko siellä täysin vasta-alkajille mitään, mutta ainakin sitten kun osaat vähän soittaa, pitäisi apua löytyä.
Netissä näyttäisi olevan myöskin tällainen opas:
http://www.playpianotoday.com
Se mainostaa opettavansa soittamaan korvakuulolta, ja jos näin tosiaan on, suosittelen kokeilemaan. Ylläolevissa viesteissä on myös sanottu tärkeitä seikkoja, joista kenties tärkeimpiä ovat ryhmäsoitannon aloittaminen ja kavereilta tai sukulaisilta tai keltä vaan kysyminen.
Itse vielä noihin lisäisin säännöllisen harjoittelun ja musiikin kuuntelun. Tärkeää ei ole se, kuinka paljon harjoittelee, vaan se, että harjoittelee säännöllisesti - mielellään päivittäin. Myöskin kannattaa kuunnella paljon ja monenlaista musiikkia ihan ajatuksen kanssa, sillä sillä tavoin saa hyviä ideoita ja innostusta omaan soittoon. Myöskin livemusiikin kuuntelu on erittäin suositeltavaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Ei kannata välittää siitä, mitä musiikkityyliä se on vaan mennä ja kuunnella. Aina siellä jotain oppii tai ymmärtää.
Pianossa tärkeää on osata nuotit ja lukea nuotteja. Klassisen musiikin soittoon tämä riittää, kun kaikki on merkittynä nuottiin. Kevyessä musiikissa täytyy lisäksi tuntea sointuja. Jos osaa tavalliset duurit ja mollit, pystyy jo säestämään melkein minkä tahansa kappaleen. Sointujen osaaminen on suuri etu myös klassisessa musiikissa.
Varsinkin pianon soittoa on helppo opetella yksikseen, kun pianon toiminta on niin selkeä. Kosketinta painamalla tulee aina sama ääni. Nuottien ja etenkin sointujen oppiminen vie kyllä oman aikansa. Suurin osa soittimen opiskelusta on joka tapauksessa itsenäistä työtä. Ainoa tapa oppia hyvä tekniikka on harjoitella paljon.
Väittäisin kyllä, ettei ole mitenkään välttämätöntä tuntea nuotteja pianoa soittaessa, koska nuoteilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä itse musiikin kanssa. Kyse on (jotakuta verkkokeskustelijaa lainatakseni) vähän samasta kuin luku- ja kirjoitustaidottoman ihmisen kohdalla: puhetta tulee kuitenkin ihan hyvin, vai mitä? Tällainen henkilö ei vain voi lukea tarinoita kirjoista, vaan ne täytyy opetella ulkoa, jos tahtoo niitä muille kertoa.
Samalla periaatteella suosittelisin aloittamaan ihan noista soinnuista (duuri- ja molli-, niinkuin Antti tuossa sanoikin), ja opettelemaan nuotit sitten myöhemmin, jos kiinnostusta riittää, sillä ne helpottavat musiikin muistiin merkitsemistä ja kappaleiden opettelua.
Opetteleppa soittamaan sitten joskus joku Dream Theaterin kitarasoolo, niin voit sanoo olevas hyvä :P
Kitaristi oli muistaakseni John Petrucci
Kentti kirjoitti:
Opetteleppa soittamaan sitten joskus joku Dream Theaterin kitarasoolo, niin voit sanoo olevas hyvä :P
Kitaristi oli muistaakseni John Petrucci
onhan tietenkin hyvä opetella toisten sooloja. Siinä kehittyy tuo 'näppäilytaito'. Mutta kitaran soittamisen (niin kuin kaikkien muidenkin soittimien) opettelu kannattaa aloittaa mahdollisimman yksinkeraisista asioista. Liian suuret tavoitteet (kuten em. soolo) vain laskevat innostusta, jos et koskaan pääse tarvittavalle tasolle, etkä saa onnistumisen tunnetta. Siksi suosittelen tavotteiden laittamista mahdollisimman lähelle 'maan pintaa' jotta suuria pettymyksiä ei tule (vaikka tuleehan niitä aina^^) ja saat mahdollisimman paljon onnistumisen tunteita.
Musiikin tekeminen pitäisi aina olla hauskaa eikä väkisin vääntämistä. Toki aina ei vain huvita soittaa, mutta sillon voi olla aika pitää taukoa, kuunnella musiikkia ja käydä live keikoilla kuten Teuvo neuvoi.
Toki on mukavaa osata soittaa jokin vaativa soolo. Mutta voitko väittää osaavasi soittaa kitaraa, jos ulkomuistista pystyt soittamaan yhden vaativan soolon? Melkein väittäisin, että jos käyttäisit saman ajan, mikä menee soolon opetteluun, kitaran soiton perusteiden opetteluun, lopputulos on sinun kannaltasi parempi (eikä kaverisikaan kyllästy ko. sooloon niin nopeasti).
Muuten, kannattaa sitten jättää just tommosten soolojen kuuntelu, "taidokkaiden" musavideoiden kattelu, tjs, omien soittojen jälkeen nautittavaksi (itse todennut soittoinnon olevan silloin paljon parempi!)
Dyer kirjoitti:
Mutta voitko väittää osaavasi soittaa kitaraa, jos ulkomuistista pystyt soittamaan yhden vaativan soolon?
Jos soolo vaati tekniikkaa, niin kyllä sen opettelussa se kasvaa. Ja onhan se kiva joskus lesota kavereilleen sellasella soololla!
Lisäksi täytyy tietysti ottaa huomioon tuo tilutusnäkökanta (Iron Maidenia tai Yngwie Malmstenia kuunnelleet tietänevät, mitä tarkoitan) soolon soitossa: monet muusikot soittavat älyttömän nopeita ja hankalia juttuja joka paikat täyteen, ja tietämättömät ihmiset kuvittelevat heitä hyviksi muusikoiksi. Totuus on kuitenkin se, että nopeasti soittaminen vaatii vain tekniikkaa, eikä soolon sisällön taso nouse automaattisesti nopeuden kasvaessa. On ehkä väärin sanoa, että nopeasti soittaminen vaatii "vain" tekniikkaa - taitohan se on sekin - mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että soolo voi olla teknisesti hyvinkin yksinkertainen, jos sisällössä löytyy. Aivot mukana soitannossa!
Niin, voi olla hyvä kitaristi, muttei välttämättä hyvä muusikko samalla. :P
Juu, samoilla linjoilla Töhvelö ja Draiz.
Kitaristit, jotka innostuu jostain tiluttelijasta ja aloittaa itse soittamaan, ei tajua, että tekniikka on vain väline eikä mikään tarkoitus.
Hehhehheh.. nyt tulee ilkikurisesti mieleeni fraasi "auto on kulkuväline, eikä peniksen jatke". Toisille on tärkeää, että sillä pääsee pisteestä toiseen, toisille on tärkeintä, että auto "näyttää ja kuulostaa" hienolta, eli tuunatulta. Minä en tiedä kummalle puolelle näkkileipää voi pitää laittaa, joten jätän tilulilututtamisen arvostamisen tai arvostamattomuuden jokaisen omaksi ongelmakseen. Minä pidän musiikista.
Sitten on myös kappaleita, jotka ovat sekä teknisesti että tulkinnallisesti vaikeita.
Tässä on yksi minun esikuvistani pianon soitossa:
http://www.youtube.com/watch?v=NS0GvUCS4bA
(Vladimir Horowitz: Skrjabinin etydi op. 8 nro 12)
Soittamisen opettelussa pitäisi alusta asti kokeilla omia juttuja, joita kukaan ei ole kirjoittanut valmiiksi. Pelkästään nuoteista soittamalla vaarana on, että osaa vain ne tietyt kappaleet. Tämä on minusta myös klassisen musiikin "ongelma". Esim. Mozart soitti luullakseni kappaleensa milloin mitenkin vapaasti muunnellen, mutta nykyään soitetaan orjallisesti jotain yksittäistä sattumalta muistiin pantua versiota.
Jos tilumetallista pitää, kannattaa ehdottomasti katsastaa Dragonforce. Valley of the Damned on maailman kovin tilubiisi: http://video.google.com/videoplay?docid=7717888672224769083#3m24
Antti Laaksonen kirjoitti:
Tässä on yksi minun esikuvistani pianon soitossa:
http://www.youtube.com/watch?v=NS0GvUCS4bA
(Vladimir Horowitz: Skrjabinin etydi op. 8 nro 12)
Melkosen esikuvan oot ittelles löytäny... o_0
mulla ei ittelläni oo erityisiä esikuvia... Maailmasta löytyy harmittavan vähän kuuluisia basisteja (valitettavasti) joten esikuvan löytäminen on suht vaikeaa. Toki katselen/kuuntelen basisteja live keikoilla ja yritän biiseistäkin löytää basso kuviot. Mutta kuten jo totesin basisteille on vaikea löytää esikuvia :(
Muita jotka soittaa rumpuja täällä?
Dyer kirjoitti:
basisteille on vaikea löytää esikuvia :(
Steve Harris?
Blaze kirjoitti:
Steve Harris?
Kyllähän noita jotain yksittäisiä on. Ongelmana minulle vain on se, että en satu pitämään iron maidenista.
Dyer kirjoitti:
basisteille on vaikea löytää esikuvia :(
No Ape Anttila on kyllä minun mielestäni helkkarin kova jätkä, ja Marcus Miller on toinen. Sitten on tietty Jaco Pastorius kanssa, että onhan näitä, vaikkei heviä diggaisikaan :)
Antti puhuu kyllä asiaa harmitellessaan klassisen musiikin "ylinuotittuneisuutta". Muinoin oli tosiaan tapana heitellä sekaan omasta päästä, jos tuli jotain soittotilanteessa mieleen. Itseäkin harmittaa, että nykyään klassisen soiton opettajat eivät opeta improvisoimaan: siinähän menee suurin osa musiikin hauskuudesta!
Ottakaa mukaan vapaa säestys (vai mikä sen nimi olikaan) jossa kuulemma opetetaan improvisoimaan.
Silloin tietää klassisen melodian, ym. mutta osaa myös improvisoida.
Luulen että Teuvo puhui hieman erilaisesta improvisoinnista. Se että osaat improvisoida komppeja ja tahdittaa sointuja ei sinäänsä ole vaikeata. Mutta luulen Teuvon puhuneen melodian improvisoinnista. Se on oikeasti vaikeaa, varsinkin jos siihen yhdistää vielä soinnut tai toisen melodian (vasen käsi)
Kitaralla vastaavaa kuvaisi improvisaatio soolo. Ei sekään hirveen helppoa ole, mutta live keikoilla on hienoa päästä soittamaan tuttuun biisiin uusi soolo, jota kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kuullut ;-)
Ja Teuvo itse pidän hevistä aika paljon. Pukeudun mustiin ja hiusteni pituus on keskiverto suomalaisen miehen/pojan hiuksia pidempi ^^ Mutta silti en pidä iron maidenista :( Onhan niillä joitain kivoja biisejä, mutta itse bändiin en ole lähemmin tutustunut. Pitäis varmaanki alkaa kuuntelemaan ku tota Harissia niin paljon ylistetään ;-)
Ja korjaa ihmeessä jos olen tulkinnut sua väärin :F
Pidän myös hevistä :P, mutta ei minua "hevariksi" voi sanoa.
Soitan mielelläni Stratovariusta, Sonata Arktikaa, Dream Theateria, ym. Muuten en kuuntele musaa kovin paljon, paitsi kavereiden kanssa ja koneella..
Teuvo Töhvelö kirjoitti:
No Ape Anttila on kyllä minun mielestäni helkkarin kova jätkä
...ja melko mukava tyyppi. Jos vaan itseltä löytyy osaamista vähintään musiikkikoulutason verran, niin eikun etsimään sopivaa kurssia, jossa Ape olisi opettajana :)
Teuvo Töhvelö kirjoitti:
Antti puhuu kyllä asiaa harmitellessaan klassisen musiikin "ylinuotittuneisuutta".
Ja sama nuotittuminen alkaa piinata jazziakin, jossa se on vihoviimeinen temppu. Improvisointi kun on jazzissa ainakin 80% koko ideasta.
Itselläni ei ole itse soitteluun niinkään mitään erityisiä idoleita, mutta vähän taustaa: Akustista ja sähkökitaraa soitellut seitsemän vuotta, joista kolmena ensimmäisenä vuotena kävin kitaratunneilla, eniten sieltä jäi päähän tuo, soittotekniikan haku, mikä on ergonominen tapa soittaa pitkiäkin sessioita jne. Myöhemmin tuli sitten piano ja synat mukaan ja se oli sitten helppoa kun kattoi vaan, että "jaahas, tuossa on a, tuossa c, tuossa e, sehän on A-molli."
Vieläkään itselläni tuon vasemman käden tekniikka ole kohdillaan, ontuu todella pahasti, mutta improvisoiminen ja eräänlainen jammailu on aina hauskaa. Pikkasen teoriaa päälle sävellajeista ja soinnuista niin saa jo pitää hauskaa. ;)
Ja mitä jazzin improvisoinnista mieleen tulee, niin suosittelen kuuntelemaan seuraavia raitoja: Clifford Brown - Memories Of You. ja George Benson - What´s New.
Kentti kirjoitti:
Ottakaa mukaan vapaa säestys (vai mikä sen nimi olikaan) jossa kuulemma opetetaan improvisoimaan.
Silloin tietää klassisen melodian, ym. mutta osaa myös improvisoida.
Mielestäni improvisointia ei voi opettaa. Koska improvisointi on juuri sitä mikä lähtee itsestäsi. Jos joku muu sen sinulle opettaa niin se ei ole enää improvisointia.
Itse 6-7v rumpuja soittaneena ja jos oikeasti haluaa oppia jotakin kunnollista ja haastavaa soitinta oppia soittamaan on tunneilla käynti ainakin alussa välttämätöntä.
Nyt tietysti tulee se 20 vuotta itse opiskellut kitaristi kertomaan minulle kuinka itsekkin voi oppia, ilman kokeneempaa soittajaa. En myönnä enkä kiellä. Mutta ainakin alussa on hyvä päästä sisään itse soittimeen ja oppia oikea tekniikka. Huonolla tekniikalla pidemmän päälle rikot vain paikkasi mikä heijastuu sen jälkeen itse soittamiseesi. Tai pahimmassa tapauksessa opettelet väärän tekniikan ja et esimerkiksi pysty edes soittamaan niitä asioita jotka, ehkä oikealla tekniikalla pystyisit soittamaan.
Rumpujen soittokin on loppupeleissä täysin tekniikkaa. Nopeat rumpalit eivät ole nopeita, nopeat rumpalit osaavat oikean tekniikan ja omaavat tuhansien tuntien harjoittelun.
On tosin myös niitä rumpaleita, jotka on nopeita eivätkä teknisesti taitavia, mikä yleensä näkyy myös musiikillisesti heidän soitossaan(lue. raskaamman sarjan rumpalit). Toki lahjoja on monellakin, mutta niistä ei ole hyötyä huonon tekniikan vuoksi, joten tässä suhteessa on hyvä käydä edes pelkkä soittimen teoria opettelemassa jo lajin osaavan taitajan luona.
Itselläni sana "Groove" kulminoituu koko soittamiseen. Esimerkiksi pianolla voit soittaa kissanpolkan oikein, mutta voit soittaa sen myös groovesti. Beat-kompin voit soittaa oikein tai groovesti. Groove-sanalle on ehkä vaikea löytää suomennosta, mutta groovessa yhdistyy taito, improvisointi sekä tyyli. Taitava soittaja osaa soittaa samat asiat groovaavasti. Mielestäni liikaa tunneilla käynti hukkaa oman tyylisi ja oman groovesi. Itse pidän improvisointi-reeneistä , jossa laitan aivan satunnaisen biisin soimaan taustalle ja soitan mitä mieleen tulee. Tämä on hieman "pidemmälle" soittaneelle erittäin kätevää ja myöskin uusien juttujen keksiminen itse on mielekkäämpää kuin opettajan talutushihnassa juokseminen.
Tästä päästäänkin hyvään opettajaan. Itselläni on oikeastaan käynyt tämän suhteen erittäin hyvä "mäihä", eli opettajani ei oikeastaan soita tunneilla itse, vaan kertoo mitä soitetaan. Soittamisen hän jättää minulle. Toki hän selittää asiat minulle jos en niitä ymmärrä ja tarvittaessa(lue. pyytäessä soittaa ne malliksi) Ja itseäni huomattavasti kokeneempana soittajana tietää, mitä kannattaa ja mitä pystyn järkevästi soittamaan ja ennen kaikkea mikä on hyödyllisintä kehitykselleni.
Kun taas se itseopiskellut kitaristi näkee vain metallican ja iron maidenin, sekä heidän taitavat kitaristit ja tabulatuurit. Ei sillä, että heissäkään mitään vikaa olisi, mutta maailmassa on muutakin kuin hevi ja tabulatuureista soitossa ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä. Jos välttämättä haluat opetella stairway to heavenin noin 15 paperiarkista, niin en laita vastaan. Mutta tabulatuureista ei mielestäni ole mitään järkeä soittaa. Niistäkin voi toki saada ideoita ja sooloja on mielestäni ainakin mukava katsella niistä. Jos lähdet heti opettelemaan "oikeita" nuotteja pystyt hahmottamaan/lukemaan ja oppimaan uusia kappaleita, tahteja ja muita jänniä juttuja nopeammin.
Lopuksi kaikki on paljon helmpompaa vaikka itsekkin tabulatuureista soittaneena pidän sitä mukavana, ja ennen kaikkea helpot biisit on niistä helppo oppia, mikä varmasti on tärkeintä jos hakee soitosta hauskuutta eikä niinkään halua kehittyä.
Näin yhteenvetona toteaisin, että opettaja tulee olemaan pakollinen soittourallesi jos haluat edes jossain määrin tulla hyväksi soittajaksi.
Minä en ole ainakaan onnistunut opettamaan itselleni pianonsoittoa vaikka miten yrittäisin. Silmät eivät pysy nuoteissa ja jos pysyvät, soitan kuitenkin väärin. Jotain olen korvakuulolta yrittänyt, mutta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että tulos ei ole lähelläkään oikeaa. Luultavasti harjoittelemalla saisin homman sujumaan. Niin kävi esimerkiksi touchtypetyksen kanssa. Nykyään ei tarvitse pahemmin näppistä vilkuilla. Luultavasti koskettimien kanssa olisi sama homma.
Nostan hattua niille, jotka osaavat soittaa kunnolla. Minulta ei onnistu kuin kauniin monotoniset pimputukset ulkomuistista tai jotkut yksinkertaiset sävelmät.
Latska, Kumman opiskeluun käytit enemmän aikaa Pianon soittamiseen vilkuilematta koskettimiin vai kymmensormijärjestelmän opiskeluun?
Ravver, Olen kanssasi samaa mieltä opettajan kanssa. Opettaja yleensä huomaa virheet/puutteet soitostasi paremmin kuin itse niitä huomaat. Opettaja ei toki ole pakollinen, mutta se on 'oikotie' hyvä laatuiseen musiikkiin. Kun huomaat olevasi parempi soittaja kuin opettajasi, on aika vaihtaa opettajaa tai alkaa soittaa yksinään. Yksin soittaminen on kuitenkin kannattavaa tietyn tason saavuttamisen jälkeen (juuri siinä oppii improvisoimaan ja soittamaan Groovena). Mielestäni bänditoiminta on myös soiton kehityksen kannalta tärkeää. Bändissä et voi soittaa miten haluat, vaan joudut myötäilemään muiden soittoa. Siinä taas oppii uusia asioita. Ja ainakin minusta on mukavampaa soittaa, jos mukana on muitakin soittimia =)
Yleensä melkein kuka tahansa kuuntelija, joka hallitsee ko. soittimen jotenkin, kuulee paremmin virheet kuin soittaja. Voi myös olla niin, että soittaja luulee tehneensä virheen, jota muut eivät huomaa, ja sen takia seuraavat tahdit menevät sekaisin. Siksi on tärkeää oppia tunnistamaan virheensä.
Ravver kirjoitti:
Mielestäni improvisointia ei voi opettaa. Koska improvisointi on juuri sitä mikä lähtee itsestäsi. Jos joku muu sen sinulle opettaa niin se ei ole enää improvisointia.
Onpas. Suuri osa nykyisestä improvisoinnin opettamista taitaa olla sitä, että murretaan jäätä. Yritetään siis tehdä selväksi, että improvisointi on helppoa, koska yhtään väärää ääntä ei ole olemassa. Ja jotta homma alkaisi simppelinä, se aloitetaan tyypillisesti siitä perinteisestä F-bluesista. Opetus ei mitenkään tee kaikista improilijoista samanlaisia, se vain auttaa jalostamaan omia ideoita.
Ravver kirjoitti:
On tosin myös niitä rumpaleita, jotka on nopeita eivätkä teknisesti taitavia, mikä yleensä näkyy myös musiikillisesti heidän soitossaan(lue. raskaamman sarjan rumpalit).
Puhutaanko nyt yläasterumpaleista? :)
Heidän tapauksessaan karmeinta on, että reilu mättö on etusijalla itse musiikkiin nähden. Parinkymmenen neliön treenihuoneessa 110dB on puolet tarvittavasta, fillejä satelee muutaman tahdin välein, ja joka ikinen niistä laittaa tempon uusiksi.
Ravver kirjoitti:
Groove
Hassua, itse käyttäisin tuossa kappaleessasi sanan 'groove' paikalla sanaa 'musiikki'. Niksihän on juuri siitä, että päästään eroon pelkistä peräkkäisistä sävelistä ja saadaan aikaan kokonaisuus, joka toimii varmasti kuin painovoima. Tämä sanavalinta on tarttunut minulle muutamaltakin opettajalta, jotka ovat todenneet uuden biisin treenaamisen kohdalla "No niin. Nyt se on soitettu läpi. Nyt aletaan tehdä siitä musiikkia."
tkarkkainen sanoikin paljon viisasta asiaa. Rumpalit ovat usein varsin valitettavia tapauksia, mutta epäilenpä, että useimmat oikeasti maineikkaat bändit ovat löytäneet jonkun, joka ymmärtääkin asioista vähän. Tosiseikka on, että hyvää rumpalia ei tehdä pelkällä rumpusetillä. (Ja toinen tosiseikka on, että hyvää rumpalia ei myöskään tehdä ilman rumpusettiä. Itse soitan settiä vain silloin harvoin, kun minua jonnekin pyydetään, eli nykyään ehkä kerran vuodessa parit kolmet treenit ja keikka, ja siinä aina huomaa, että eipä ole taas vuoteen tullut soitettua sellaista vempainta.)
Juu siis oikein soittaminen ja hyvin soittaminen ovat kaksi aivan eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Opistossa soittaessani olen huomannut, että useimmissa soittimissa opettajat painottavat oikein soittamista ja että sillä pääsee hyvin pitkälle - solistisella puolella. Hyvin soittaminen jätetään orkesteriryhmien varaan. Täydellisen poikkeuksen sääntöihin tekevät lyömäsoittimet (rumpusettiä ei kannata sotkea tähän ryhmään, ettei se pääse sotkemaan ajatuksia). Niissä opetellaan paljon perusteellisemmin hyvin soittamista. Orkesterissa taas pitää lyömäsoittimilla keskittyä hieman enemmän oikein soittamiseen.
Oikein soitettu musiikki kelpaa jokseenkin peruskuulijalle, mutta ei vain oikein iske. Hyvin soitetussa musiikissa ei muutama virhekään haittaa; pääasia on hyvä tulkinta ja se tietty pieni säväys, joka tulee siitä, että soittaja on oikeasti musiikissa mukana muutenkin kuin vain sillä, että naputtelee oikeat koskettimet oikeassa järjestyksessä.
Jonkinlainen esimerkki asiasta on "oikean" musiikin ja MIDI-musiikin ero. MIDI-kappaleen voi tehdä vaikka kuinka täsmällisesti oikein, eikä se silti kuulosta varsinaisesti hyvältä. Elävät soittajat eivät varmasti soita yhtäkään ääntä täsmälleen oikeaan kohti, mutta ketäpä se haittaisi, kun musiikki soitetaan hyvin? Toki on olemassa erittäin paljon huonosti soitettua musiikkia, ja pari oikeasti menevää MIDI-kappaletta olen kuullut, mutta kuitenkin.
Olen soittanut kitaraa viime joulusta lähtien, aloittaen nailonkielisellä akustisella. Kevään tultua sain sähkökitaran, ja sillä olenkin tähän asti soitellut.
Koulun alettua aloitan myös kitaratunnit. Luulen, että niistä on paljonkin apua. Kuten yllä on mainittu, niin opettaja huomaa virheet paremmin kuin soittaja itse. Ja itseopiskelussa ei aina oikein tiedä mitä kannattaisi rueta harjoittelemaan...
Mielestäni hyvä motto soittajalle on
"Jos et osaa, opettele. Jos luulet osaavasi, opettele lisää"
Pitkälti hyvän biisin tekee hyvä sovitus & tyyliin sopiva soitto. Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi rap. Kappaleet voivat olla todella hyviä, mutta tekniikallisesti ne saattavat olla erittäin helppoja. Rummuilla peruskompista joku variaatio, joka toistaa itseään, samoin muilla soittimilla. Toki poikkeuksiakin on.
Tempoe ei muuten oo ollut kovin aktiivisesti aiheessa mukana :P
Kipperi kirjoitti:
"Jos et osaa, opettele. Jos luulet osaavasi, opettele lisää"
Tosiaan musiikissa on se hyvä puoli että et koskaan voi olla 'liian hyvä' joten aina on jotain mitä pitää harjoitella :P
Kentti kirjoitti:
Tempoe ei muuten oo ollut kovin aktiivisesti aiheessa mukana :P
Mielestäni Tempoen on ihan hyvä vain seurata, jos ei ole mitään kysyttävää/kommentoitavaa. Aika paljon saattaa silti saada irti keskustelusta vaikka vain seuraa sivusta. Itse ainakin huomasin oppineeni VB:tä kohtuu hyvin vain lukemalla muiden keskusteluja. Ja tämäkin keskustelu on pysynyt aika teoria painotteisena :P
Aihetta sivuten - Assemblyjen gamedevin voittaja. Frets On Fire http://louhi.kempele.fi/~skyostil/uv/
Dyer kirjoitti:
Mielestäni Tempoen on ihan hyvä vain seurata, jos ei ole mitään kysyttävää/kommentoitavaa.
Tempoe:
Viimeksi sisällä: 08.08.2006 21:55
Ainakaan ei ole ollut kirjautuneena :P
Pitäisköhän tänne putkaan pian laittaa oma musiikkikeskustelufoorumi :P
Ei ainakaan jäis tän perusteella tyhjäks.
Kentti kirjoitti:
Pitäisköhän tänne putkaan pian laittaa oma musiikkikeskustelufoorumi :P
Ei huono idea mielestäni... toisaalta http://www.muusikoiden.net on jo olemassa että sinne voi kans mennä keskustelemaan.. :F
Pientä bugausta muuten, tossa minuutti sitten ei täällä saanut oikein missään tietokantaan yhteyttä
Minä en ole koskaan "oikeasti" opiskellut muuta kuin poikkihuilua, mitä nyt koulussa on kitaraa tullut pari sointua rämpyteltyä. Kaikki muut enemmän tai vähemmän osaamani soittimet, eli pianon, nokkahuilun ja rummut, olen opetellut käytännössä täysin itsenäisesti. Iskältä on tullut kysyttyä vain jotain pikkujuttuja, kuten: "Missä on C?"
Olen äänittänyt hieman pianosoitteluani digitaalipianolla. Pianismini toisesta vuosikymmenestä huolimatta allaolevan ääniteluettelon viimeinen soitanta on oikeastaan ensimmäinen kokonaan opettelemani "kunnon" kappale. Kuultuani klassikoksi tehdyn Super Mario Bros -pelin klassikoksi tehdyn pääteemamusiikin sinfoniaorkesterin ja pianistin esittämänä päätin itsekin kokeilla videopelimusiikkia. Valitan äänitteiden huonoa äänenlaatua etenkin korkeiden äänien kohdalla ja joidenkin kappaleiden jäämistä lyhyeksi:
http://lauko.mine.nu/a/
http://lauko.mine.nu/a/
http://lauko.mine.nu/a/
http://lauko.mine.nu/a/
Myös sävellän ja tuotan musiikkia omatoimisesti. Niin olen tehnyt jo kahdeksan vuotta. Uusimpia teoksiani löytyy Mikseri.netistä.
(Arvatkaa, oliko hauskaa tehdä noita linkkejä keskelle kappaletta, kun tämä kirjoituslaatikko on näin pieni. >_>)
np. Koji Kondo - Super Mario World Athletic Theme
Minä ainakin olen säännöllisesti tässä parin vuoden aikana opetellut kitaran soittamista itsenäisesti. En osaa nuoteista, joten käytän tabeja. Niitä voi löytää esimerkiksi sivulta www.ultimate-guitar.com.
Ite oon opiskellu kitaran- ja saksofoninsoittoa, mutten kylläkään itsenäisesti. Jos nyt itseopiskeluks laskis pianolla yksäänisten melodioitten pimputtelun, ni sitte toki oon itseopiskellu, mutta en muuten. Kyllä siinä oppii mun mielestä paremmi, jos on ihan oikee opettaja. Ainaki aluks on hyvä ottaa soittotunteja ni oppii oikeen tekniikan soittaa instrumenttia.
Gwaur kirjoitti:
(Arvatkaa, oliko hauskaa tehdä noita linkkejä keskelle kappaletta, kun tämä kirjoituslaatikko on näin pieni. >_>)
Ainahan voit muutella kirjotusboksin kokoa CSS:llä, jos ei miellytä. ;)
Cornix kirjoitti:
Gwaur kirjoitti:
(Arvatkaa, oliko hauskaa tehdä noita linkkejä keskelle kappaletta, kun tämä kirjoituslaatikko on näin pieni. >_>)
Ainahan voit muutella kirjotusboksin kokoa CSS:llä, jos ei miellytä. ;)
Ainahan voit naputtaa tekstin tekstieditorilla ja kopioida sen tähän pieneen laatikkoon ;)
Ei kannata pelätä nuottien eikä musiikin teorian opiskelua, niiden tietämys vain parantaa mm. improvisointikykyä ja siten soitostakin tulee mielenkiintoisempaa. Lisäksi kappaleet on paljon nopeampi oppia kuuntelemallakin, kun osaa yhdistää kuulemansa joihinkin säännöllisiin rakenteisiin.
Minä osaan vain soittaa suutani (ja Ukko Nooan), mutta suunsoitto on kouluarvosanoilla noin 12+
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.