Kilpailut: Säveltävä ohjelma: tulokset

Vuodenvaihteessa 2010–2011 Ohjelmointiputkassa pidettiin kilpailu siitä, kenen tekoäly säveltää parasta musiikkia. Tulokset ratkaistiin äänestyksellä: jokainen osallistuja sai valita tekoälyltään yhden kappaleen arvosteltavaksi, ja Ohjelmointiputkan käyttäjät arvostelivat kappaleet asteikolla yhdestä kymmeneen.

Kilpailuun osallistui 11 ohjelmaa, joiden tavoittelemat tyylit vaihtelivat poloneesista hip hopiin. Äänestys oli jännittävä: kärkikaksikon järjestys selvisi vasta viimeisillä äänillä, ja tiukkaa kisaa käytiin myös kolmannesta sijasta. Tekoälyjen arvosteluun osallistui 69 kävijää.

Edustuskappaleet voi edelleen ladata äänestyssivulta.

Osallistujat ja tulokset

Alla ovat kaikki kilpailun osallistujat järjestyksessä kokonaispistemäärän mukaan. Varsinaisten kilpailijoiden lisäksi listan hännillä keikkuu kilpailun esimerkkiäly esim.

sija	tekoäly	kieli	tekijä	nimimerkki	pisteitä	keskiarvo
1.	A.I.Bach	PHP	Pauli Marttinen	Gwaur	551	7,99
2.	dissonaattori	Python	Lauri Kenttä	Metabolix	550	7,97
3.	pimpelipom	C++	Kristian Laakkonen	Krisse7	492	7,13
4.	Seppo	PHP		Valtzu	488	7,07
5.	Tomppa	Lua	Jaakko Puntila	Jaqqo	434	6,29
6.	zirkku	C		pr0l3	408	5,91
7.	Pentaton	VB.NET			405	5,87
8.	kadenssi	PHP	Antti Laaksonen	Antti Laaksonen	286	4,14
9.	Sointu	C++	Juho Pinola	JP_94	255	3,70
10.	AntiMozart	Python	Juhani Haverinen	nörtti	228	3,30
11.	esim	(useita)			197	2,86

Äänestyksen kulku

Seuraavassa kuvaajassa näkyy tekoälyjen saamien pisteiden keskiarvo kunkin äänestäjän jälkeen:

Tekoälyjen pisteet pysyivät pääasiassa melko tasaisina läpi äänestyksen, mutta joistain sijoista käytiin kuitenkin tiukkaa kamppailua loppuun saakka.

Tekoälyt

Tekoälyjen lähdekoodit voi ladata yhtenä pakettina. Alla on osallistujien omia kuvauksia tekoälyistään sekä Putkaorkesterin jäsenten laatimia lyhykäisiä arvioita tekoälyjen säveltämästä musiikista.

A.I.Bach

Tekijä: Pauli Marttinen, Gwaur

Rajallisen tyylitietoisuutensa vuoksi A.I.Bach ei kilpailuun lähetetyssä muodossa osaa säveltää kuin poloneeseja, marsseja, balladeja ja boogieta, mutta hänelle on helppo opettaa uusia tyylejä. A.I.Bach päättelee tyylin kappaleen nimestä ja sen perusteella ottaa käyttöön sellaisia tyyleille ominaisia musiikin parametreja kuin tempon, yleissävyn ja komppauksen. Nämä arvot on tyylikohtaisesti kovakoodattu A.I.Bachiin (niinhän ne on ihmissäveltäjänkin tietouteen), mutta itse tyylin lisäksi A.I.Bach nyhtää kappaleen nimestä sellaisia musiikillisia pikkuseikkoja kuin sävellajin sekä kirjain kerrallaan melodiaa ja sointukulkua, jota hän toteuttaa valitun tyylin mukaisella kompilla.

Putkaorkesterin arviot

Musiikki on rauhallista ja sujuvaa. Kaikuva ääni hälventää muille älyille ominaista elektronista tunnelmaa, ja kappaleen lopuke on tyylikkäästi toteutettu. Valitettavasti A.I.Bachin tuotanto on varsin ennustettavaa, ja lisäksi melodialinja toistaa itseään ja tuntuu usein katkeavan soinnun vaihtuessa. Kokonaisuutena tekoäly on silti varsin kunnioitettava saavutus, varsinkin, kun siihen saa helposti lisättyä uusiakin tyylilajeja. – Lauri Kenttä

Kappaleessa on paljon hyviä aineksia, mutta kokonaisuutta vaivaa päämäärättömyys. Soinnut ja melodiat eivät tunnu johtavan mihinkään. – Antti Laaksonen

Koneellisen tuntuista musiikissa on suurten hyppyjen lisäksi melodisen ajatuksen muuttuminen fraasin keskellä: tahdista, josta olisi voinut jatkaa parin tahdin ajan kulkeneen ajatuksen kehittelyä, lähdetäänkin viemään uutta fraasia. Se toisaalta tekee musiikista yllätyksellistä ja omalla tavallaan viehättävää. Toistoa ja uutta on mukavassa tasapainossa ja kappaletta tekisi todella mieli soittaa. Loppusointuun kaipaisin lisää pituutta, muuten äänten väri ja pituudet ovat täydelliset. – Laura Leinonen

dissonaattori

Tekijä: Lauri Kenttä, Metabolix

Ohjelma tuottaa mollisävyistä, hieman hip hop -tyylistä musiikkia satunnaisessa sävellajissa ja tempossa sekä satunnaisessa määrin kolmimuunteisena. Kappale sisältää neljä elementtiä: pohjalla ovat jatkuvasti rumpukomppi ja bassolinja, ja näiden päällä vuorottelevat räppäystä jäljittelevä ääni ja melodiset soolot.

Rumpukomppia muodostetaan tahti kerrallaan. Kappaleen joka toinen tahti on samanlainen, vähemmän omituisuuksia sisältävä. Muut tahdit ovat vaihtelevia ja sisältävät enemmän perusbeatista poikkeavia iskuja. Joka neljäs tahti poikkeaa erityisen paljon.

Bassolinjaa varten on valmiiksi keksitty kohtalainen valikoima parin tahdin rytmejä ja sävelkulkuja, joista kombinoimalla muodostuu aika monta erilaisia kahden tahdin pätkää. Kombinaatiot ja niiden järjestys kappaleessa arvotaan.

Räppäys toimii siten, että tahtiin arvotaan muutama kiintopiste, joiden välillä äänen aallonpituus vaihtuu lineaarisesti. Kiintopisteiden korkeudet pyrkivät jossain määrin noudattelemaan puheen luonnollisia korkeuksia. Rytmissä vuorottelevat satunnaisesti lyhyt ja pitkä tavu.

Melodiset välisoitot luodaan arpomalla aina tahdin ajaksi lyhyt, toistettava jakso kuudestoistaosia. Näitä soi kaksi tai kolme päällekkäin eri korkeuksilla.

Putkaorkesterin arviot

Bassolinjat ovat haettuun tyyliin sopivia ja melodiantuoton ohella älyn parasta antia. Melodisilta soitinvälikkeiltä odottaisin kuitenkin edes vähän lisää uusia kehitelmiä: toisto käy yksitoikkoiseksi. Hengityspaikkoja hakiessa melodiapätkät ovat aivan liian pitkiä, mistä viimeistään ilmenee, että musiikki on luotu mahdollista ihmisesittäjää ajattelematta. Rakenteeltaan ja äänimassan puolesta kappale on tasapainoinen ja mukava kuunneltava. – Laura Leinonen

Edustuskappale on hauska ja älykäs diskoveisu, josta ei elementtejä puutu. Basso, melodia, rytmi ja rakenne ovat kohdillaan. Erityistä plussaa rumpusaundeista, rakenneosien kontrastista ja nasevasta päätöksestä. – Pauli Marttinen

Kappaleen toinen teema on erityisen onnistunut. Ensimmäisessä teemassa sävellajin hämärtäminen on hauska idea, mutta melodia on liian yksitoikkoinen. – Antti Laaksonen

pimpelipom

Tekijä: Kristian Laakkonen, Krisse7

Ohjelma arpoo ensin valmiiksi annettuja sointukulkuja tietyn määrän peräkkäin. Näin muodostuu kappaleen runko. Tämän jälkeen arvotaan valmiista säestyskuvioista yksi, jonka perusteella luodaan säestys.

Lopuksi luodaan melodia. Melodian sävelet luodaan yksitellen peräjälkeen. Jokaiselle melodian sävelelle arvotaan kesto ja korkeus. Kesto riippuu nuotin sijoittumisesta tahdissa, korkeus riippuu edellisestä sävelestä ja parhaillaan soivasta soinnusta. Melodiakulkuja luodaan samalla tavalla toisistaan riippumatta kaksi kappaletta ja ne laitetaan soimaan päällekkäin.

Putkaorkesterin arviot

Edustuskappale on huvittavan kevytmielinen. Päällekkäiset melodiat olivat yllätys, mutta mikäpä siinä, kun toteutus on joitakin satunnaisia riitasoinnillisuuksia lukuun ottamatta hauska. Kappaleessa on kompin ansiosta selvästi oma tyylinsä, jolla se erottuu muista hyvällä tavalla. – Pauli Marttinen

Kappaleen kiinnostavin yksityiskohta on keskivaiheilla oleva D-duurisointu, vaikka sävellaji on muuten d-molli. Melodia saisi olla mielenkiintoisempi. – Antti Laaksonen

Moniääniset melodiat ovat ehdottomasti kilpailun hienoimmat: harmoniaa ja riitasointuja on hyvässä suhteessa, ja tekoäly tuntuu jopa kuljettavan melodiaa sointujen ja tahtiviivojen yli. Sointukierrot ovat hyviä ja kiinnostavia joskin välillä konemaisen erikoisia. Mutkitteleva melodia peittää hyvin säestyksen yksinkertaisuuden. Tekoälyn tyylipisteitä vähentävät vain räikeä äänenkäyttö ja turhan ärhäkkä loppusointu. – Lauri Kenttä

Seppo

Tekijä: Valtzu

Ohjelma laskee syötteestä md5-hashin, jonka perusteella saadaan yksilöityä jokainen sävellys. Satunnaislukujen tilalla on käytetty jakojäännöksiä sieltä sun täältä erilaisten laskutoimitusten lisäksi. Ohjelma käyttää sävelasteikoita (duuri/molli) ja siihen on valmiiksi asetettu useita eri sointukiertoja, mutta lisäksi ohjelma laskee syötteestä niitä. Melodian sävellysprosessi on kaikkein hankalin toteuttaa, ja siitä tulikin melko kömpelö. Vaan tekeepähän ainakin uniikkia jälkeä!

Putkaorkesterin arviot

Edustuskappaleessa on varteenotettavia ominaisuuksia, joskin teos kuulostaa hiukan koneellisemalta kuin dissonaattorin ralli. Erityisplussaa Commodore 64 -tyylille ominaisesta arpeggiosta, jota en tässä kilpailussa odottanut kuulevani. – Pauli Marttinen

Tekoäly on erittäin lupaava: bassolinjassa on ainesta, ja kappaleiden kaksi erilaista osaa ovat hyvä keksintö. Melodiassa sen sijaan olisi vielä hiottavaa: erityisesti nopeat rytmit ovat turhan konemaisia, ja terävä ääni tekee musiikista raskasta kuunneltavaa. – Lauri Kenttä

Tässä on hiomaton timantti, jonka melodiat ovat kilpailun parhaimpia. Kappale muodostuu vaihtelevista osista, jotka on yhdistetty toimivaksi kokonaisuudeksi. – Antti Laaksonen

Tomppa

Tekijä: Jaakko Puntila, Jaqqo

Perusajatus on, että kappaleen kuluessa tekoälyllä on aina jokin "tila" joka vastaa tiettyä sointua. Tässä lisäksi yksi tila on yhden tahdin mittainen. Tilat ovat ennalta määriteltyjä ja sisältävät bassoäänen, soinnun, sopivia melodiaääniä sekä listan tiloista, joihin voi siirtyä seuraavaksi. Kappaleen nimeä tekoäly käyttää vain satunnaislukugeneraattorin alustukseen. Tekoälyssä on "panostettu" siihen, että syntyvät kappaleet ovat tasoltaan samanlaisia, mutta tämä taso ei ikävä kyllä ole hittiluokkaa.

Koodi on purkkaa, eikä edes käytä metatableja. :(

Putkaorkesterin arviot

Edustuskappale on jotenkin nihkeä. Musiikin kaikki perinteiset elementit ovat selvästi mukana, sointukuvio ja melodia sinänsä toimivat musikaalisesti ajateltuna ja kappaleella on tyylinsä, mutta kappale ei oikein tarjoa minulle kuuntelijana mitään: ei mielikuvaa, ei tunnetta, ei liikkumisenhalua. Teknisesti ihan hyvä, mutta todellisuudessa vähän plää. – Pauli Marttinen

Kappaleessa on kiinnostavia sointuja, ja melodia seuraa niitä kiitettävästi. Toisinaan soinnut aiheuttavat kuitenkin kappaleeseen epäloogisia kohtia. – Antti Laaksonen

Tekoälyn ehdoton vahvuus ovat kiinnostavat sointukierrot, mutta niitä vaivaa tylsä, samanlaisena toistuva säestyskuvio. Melodioissakin on ainesta, mutta erityisesti fraasien lopussa on odottamattomia hyppyjä, ja melodiaääni on epämiellyttävän terävä. – Lauri Kenttä

zirkku

Tekijä: pr0l3

Kappaleessa on asteikko A,H,C,D,E,G, paitsi alussa ja lopussa A,C,E. Silmukassa tapahtuu jokin näistä: a) uusi ääni alkaa jostain A:n läheltä, b) vanha ääni loppuu, tai c) vanha ääni loppuu ja uusi alkaa jostain läheltä. Lopussa alimmaksi ääneksi asetetaan aina A ja säädetään sointu kivaksi.

Putkaorkesterin arviot

Tämä on kilpailun ainoa kappale, jossa ei tekisi mieli muuttaa mitään. Yksinkertaisista aineksista muodostuu nautittava kokonaisuus. – Antti Laaksonen

Edustuskappaletta kuunnellessani kuvittelin pelaavani jotakin vanhaa metsäseikkailupeliä, soitin kuulostaa harpulta. Melodiaa ei tarvitse, koska kappale antaa mielikuvan jo pelkästään saundilla ja arpeggiokuviolla. Hyvä hyvä. – Pauli Marttinen

Jos pitäisi valita tekoälyistä yksi, jota kestäisi kuunnella tunnin kerralla, se olisi ehdottomasti tämä. Musiikki soljuu mukavasti ja äänikin on miellyttävä. Musiikillisesti kuuden sävelen asteikolla satunnaisesti pyöriminen ei kuitenkaan tuota mitään ihmeitä, joten zirkun sävellykset esiintyvät edukseen lähinnä taustamusiikkina. – Lauri Kenttä

Pentaton

Pentaton tekee randomia pentatonista musiikkia.

Putkaorkesterin arviot

Edustuskappale muistuttaa zirkkua sikäli, että kappale on jossain määrin arpeggioon tukeutuva. Triolipohjainen rytmi ja vakaa basso tekevät teoksesta hyvin tanssillisen, vaikka en keksi, millaisella tanssikuviolla tätä pitäisi tanssia. Trioleillaan tämäkin kappale erottuu joukosta hyvällä tavalla. – Pauli Marttinen

Kappaleessa on jännittävä, jopa ahdistava tunnelma. Kappaleen ongelma on yksitoikkoisuus: kappale säilyy alusta loppuun samanlaisena. – Antti Laaksonen

Pentaton osoittaa, että yksinkertaisella idealla saa kuin saakin tuotettua varsin siedettävää jammailua, mutta jonkinlainen sointukierto tai muu suunnitelma olisi tarpeen, jotta sitä jaksaisi oikeasti kuunnella yli kymmenen sekuntia. Pienillä lisäyksillä tästäkin tekoälystä voisi saada jatkuvan taustamusiikin johonkin pieneen peliin. – Lauri Kenttä

kadenssi

Tekijä: Antti Laaksonen

Tekoäly säveltää peräkkäisistä duurikolmisoinnuista muodostuvan kappaleen. Aina kun sointu vaihtuu, yksi sävel säilyy samana ja kaksi muuta muuttuvat. Lisäväriä kappaleeseen tuo bassosävel, joka vaihtuu neljän soinnun välein ja saattaa aiheuttaa erikoisiakin harmonioita.

Putkaorkesterin arviot

Tekoäly tuottaa erittäin erikoisia sointukulkuja, joita on ihan mukava kuunnella puolella korvalla. Pelkkien duurikolmisointujen käyttö tuntuu kuitenkin yksitoikkoiselta; sointuvalikoiman laajentaminen ja jonkinlainen suunnitelmallisuus tekisivät musiikista kiinnostavampaa. – Lauri Kenttä

Tätä voisi hyvin kuunnella uruilla soitettuna kaikuvassa salissa. Lopuke tuntuu jäävän ilmaan, ja siihen tarvittaisiin ehkä vielä bassoääntä. Äly tuottaa kaunista rentoutusmusiikkia miellyttävän rauhallisine sointuvaihdoksineen. – Laura Leinonen

Edustuskappale on vähän kuin Soinnun pläjäys – siis sointuja peräkkäin – mutta rutkasti hidastettuna. Hitaus tuo tällaiseenkin teokseen henkeä ja tunnelmaa, mutta Putkaorkesterin yleisö ja esiintymistila eivät liene vielä valmiita tähän musiikin suuntaukseen. – Pauli Marttinen

Sointu

Tekijä: Juho Pinola, JP_94

Aluksi ohjelma määrittää kappaleen pituuden yksinkertaisella tavalla, ja sen jälkeen se hyödyntää kultaisen leikkauksen suhdetta kappaleen pituuden osiin jakamisessa. Jokaisessa kappaleen osassa voi olla eri määrä yhtä aikaa soivia nuotteja. Oktaavialan suuruuden vaihtelua osan sisällä kuitenkin rajoitetaan, jotta sävelletystä kappaleesta tulisi edes jossain määrin tasapainoisen kuuloinen. Myös satunnaisuutta hyödynnetään sävellysprosessin aikana, ja näennäisen satunnaisuuden aikaansaamiseen ohjelma käyttää LCG-algoritmia.

Putkaorkesterin arviot

Joku saattaisi kutsua tätä nykymusiikiksi, mutta minusta kyseessä on vain kakofonia. Lisämiinus kappaleen kohtuuttomasta pituudesta. – Lauri Kenttä

Edustuskappale liikkuu niillä alueilla, joista tavallinen musiikinkuuntelija saattaa jo todeta, ettei kappale ole musiikkia. Perinteisiä musiikin elementtejä, kuten melodiaa ja rytmiikkaa, ei ole. Kenties huomattavasti hidastettuna tekoälyn tuotos saattaisi tuoda mieleen niin sanotun kenttätekniikan. – Pauli Marttinen

Kappaleesta voi nimensä vastaisesti vaivoin tunnistaa sointuja. Kappaleen ongelma on, että se kuulostaa liian satunnaiselta. – Antti Laaksonen

AntiMozart

Tekijä: Juhani Haverinen, nörtti

Ohjelma vertaa merkkejä eri ryhmiin ("abcdefghijklm", "nopqrstuvwxyz", "-" tai jokin muu) ja laskee seuraavan nuotin arvon käyttäen hyvänään edellistä nuottia.

Putkaorkesterin arviot

Tässä on hyvä alku; musiikki voisi melkein olla jostain 1980-luvun kummituspelistä. Kunnolliseen sävellykseen tarvittaisiin vielä lisää mittaa ja leveämpiä harmonioita. – Lauri Kenttä

Kappaleessa on kiinnostava sävellajiton teema, joka olisi hyvä lähtökohta esimerkiksi fuugamuotoiselle kappaleelle. Harmittavasti kappale loppuu kesken. – Antti Laaksonen

Edustuskappaleen dissonanssi ja punaisen langan puute kielivät, ettei tekoälyn valmistajalla ole oikein musikaalista taustaa. Kuulostaa siltä, kuin nelivuotias lapsi kokeilisi ensimmäistä kertaa pianoa. – Pauli Marttinen

esim

Esimerkkiohjelma muuttaa kappaleen nimen merkit nuoteiksi yksinkertaisella kaavalla.

Putkaorkesterin arviot

Edustuskappale on varsin mitäänsanomaton, eikä sen esimerkkikappaleena mitään tarvitsekaan sanoa. Mitäpä muuta siitä sanoisi? – Pauli Marttinen

Tekoäly täytti mainiosti tehtävänsä esimerkkiohjelmana: älytön sävellys melko rumalla äänellä. – Lauri Kenttä

Lopuksi

Kiitos kaikille osallistujille upeista tekoälyistä – ja tervetuloa ensi kesänä Putkaorkesterin konserttiin kuulemaan orkesterin tulkintoja kilpailun parhaimmistosta!