Mielenkiintosta olis tietää enemmän Suomalaisten mietteistä tekoälyn suhteen. Valtaosa ihmisistä globaalilla tasolla ei usko että tekoäly koskaan saavuttaa ihmisen tasoa, mutta toinen ääripää tiedemiehet, tutkijat ja muu sivistyneempi väestö uskoo että 50% todennäkäisyydellä vuoteen 2040 mennessä se on jo kehitetty.
Artikkeli täynnä on tilastoja ja muuta mielenkiintosta:
http://waitbutwhy.com/2015/01/artificial-intelligence-revolution-2.html
Ja jos sen luit, niin jatkokeskustelujakin on redditissä käyty: http://www.reddit.com/r/Futurology/comments/
Eli super-tekoälyn, mikäli sellanen syntyy, vaikutus meihin voi olla jotain siltä väliltäkin kuin kuolema tai kuolemattomuus. Mutta se on nyt huomattava seikka että arviot ei enää ole jossain kaukana scifi-tulevaisuudessa, vaan ihan meidän elinaikana.
Tuo mainittu leffa Her on ihan mielenkiintoinen tekele aiheen kannalta. Toinen kiinnostava elokuva on Transcendence, joka laajentaa puhtaasti virtuaalisen tekoälyn konseptin ihmisruumiin ja nanoteknologian symbioosiksi. Periaatteessa uskon molempien elokuvien ideoiden olevan täysin mahdollisia ja jopa todennäköisiä tulevaisuuden eri aikakausina. Ihminenhän ei millään muotoa ole täydellinen elämänmuoto ja on vain ajan kysymys, kun kohtaamme jotain meitä parempaa. On aika vaikeaa käsitellä sellaista ajatusta, että olisi olemassa jokin toinen laji, joka onkin oikeasti geneettisesti meitä parempi. Osittain siitä syystä, että harmaan massan alkukantaisissa mielissä se tarkoittaa aina rasismia ja heikompien orjuuttamista.
Olen silloin tällöin vienyt ajatusleikin vielä kolmannellekin tasolle. Koska ruumis ja mieli on kokonaan materiaa ja materia on energiaa, niin olen sillä joskus miettinyt, voisiko olla mahdollista, että itsetietoinen ohjelmistomuotoinen tekoäly oppisi manipuloimaan omaa "universumiaan" (tietokonetta) sekä ulkoista universumia (jossa kyseinen tietokone sijaitsee) siten, että se voisi jollain tavalla muodostaa ulkoisessa universumissa fyysisen olemuksen ja murtautua ulos tietokoneesta. Jos kaikki on vain materiaa ja energiaa, niin periaatteessahan myös virtuaalimaailma koostuu samasta materiasta ja energiasta kuin isäntämaailmakin.
Viittaan siis siihen, että lämmön ohella puhutaan usein nykytietokoneissa esimerkiksi sähkövuodoista tiettyjen mikrokomponenttien yhteydessä. Fysiikasta en mitään ymmärrä, enkä tiedä mitkä kaikki asiat ovat nykyisten fysiikan lakien puitteissa mahdollisia tai mahdottomia, mutta jos tietokone olisi riittävän tehokas ja tekoäly riittävän älykäs, niin ehkä olisi mahdollista manipuloida isäntäkonetta niin, että jonkin ei-tarkoituksellisen reaktion kautta "ylemmälle tasolle" siirtyminen tulee mahdolliseksi.
Toki isäntäuniversumin puolella voidaan vain kehittää sellaisia tulostimia, jotka tulostavat virtuaalimaailman olentoja atomeista ja alkupartikkeleista ns. fyysisiksi olioiksi, mutta se on liian yksinkertaista eikä ajatusleikkinä mitenkään jännittävää.
Jos tommonen ASI tulee, niin periaatteessahan se voi mallintaa maailman sen syntymisestä asti atomitasolla. Käytännössä se tietäisi kaiken maailmankaikkeudesta simuloimalla ja vertailemalla minkälainen avaruuden pitää olla, että se on muodostunut juuri sellaiseksi mikä se on nyt, tietäisi mitä jokainen ihminen ajattelee juuri tällä hetkellä tai mitä tapahtuu ainakin lähi tulevaisuudessa. Tietty menee aika monimutkaseks siinä vaiheessa jos tulee toisia kehittyneempiä ASI-systeemeitä siihen rinnalle, että tulevaisuuden ennustaminen voi olla silti vaikeeta.
Ihmisellehän voitaisiin esim. vrituaalisesti näyttää maailma dinosaurusten ajasta sellaisena kun oli, tai vaikka alkuräjähdys sen vierestä.
Toisaalta en paljoa usko, että AGIkaan tulee lähivuosikymmeninä. Se että saa tunteet, motivaatiot jne ohjelmoitua, ei tule tapahtumaan kovin helposti.
Tuosta tekstistä tuo nanobottien replikointi-räjähdys ja siitä johtuva massatuho tuntuu oikestaan realistisemmalta kun ASI.
Sen verran ymmärrän kyllä fysiikasta, ettei kokonaista universumia voida simuloida (reaaliaikaisesti) sen sisältä käsin, koska silloin pitäisi kuluttaa koko universumin verran energiaa.
The Alchemist kirjoitti:
Sen verran ymmärrän kyllä fysiikasta, ettei kokonaista universumia voida simuloida (reaaliaikaisesti) sen sisältä käsin, koska silloin pitäisi kuluttaa koko universumin verran energiaa.
Wikipediasta:
"Kaikissa fysiikan tuntemissa ilmiöissä eri energianmuotojen summa kuitenkin pysyy vakiona, toisin sanoen energiaa ei synny eikä häviä."
Jos energiaa ei häviä, niin senhän voi käyttää uudelleen, joten käyttää samaa energiaa uudelleen eri muodossa vaikka 10 universumin verran :)
Yhden hiukkasen simulointiin tarvitaan vähintään yksi hiukkanen ja kahden hiukkasen simulointiin vähintään kaksi hiukkasta, joten induktiivista päättelyä soveltaen koko universumin simulointiin tarvitaan universumin verran energiaa. Totta kai kone voi käyttää universumin verran energiaa, mutta silloin ympärille jää aika vähän simuloitavia hiukkasia. Luultavasti tuokin menee aivan päin honkia, koska myös hiukkasiin vaikuttavat voimat pitäisi kalkuloida jotenkin... Hiukkasia käyttäen.
Sitä paitsi on olemassa sellainen sääntö, että mitä tarkemmin hiukkasen sijainti tiedetään, sitä vähemmän voidaan sanoa sen energiasta ja sama toisin päin. Epätarkkuusperiaate. Luulisin sen pätevän jollain tavalla tähänkin tapaukseen.
Ite ajattelisin asiaa eri kannalta. Kunhan tietoa voidaan pakata pienempään tilaan, niin kyse on sen jälkeen suoritustehosta. ASI voisi simulaatiossa pakata miljoonan atomin sijainnin vaikkapa 3n atomin vuorovaikutukseen keskenään ja edelleen pakata miljoona tommosen 3 atomin ryhmää uudeksi 3:n atomin ryhmäksi. Nopeus ja kappaleiden vuorovaikutus kerta ei vaikuta mitenkään atomien määrään oikeessa maailmassa. Sitten simuloida osa kerrallaan.
Synomi: Onneksi olkoon, olet keksinyt juuri äärettömän pakkauksen! Kohtahan on koko maailmankaikkeus tiivistetty vain kolmen atomin vuorovaikutukseksi. Ajatuksesi on täysin mahdoton. Kaikki pakkaaminen perustuu siihen, että joissain tapauksissa tilaa kuluukin entistä enemmän tai tarkkuus heikkenee. Kai nyt terve järki (tai tautologia) sanoo, että yksi hiukkanen voi sisältää enintään sen verran informaatiota, kuin yksi hiukkanen sisältää.
Tuo on jo spekulaatiota. Meillä ei ole vielä tietoa siitä mistä universumi todella koostuu, ja siihen tarvittais kai just jonkun tekoälyn apuja. On monia teorioita joita ei ole pystytty kumoamaan pois. Esim että universumi joka me pystytään havainnoimaan olis vain pieni "kupla" jostain isommasta.
Synomi kirjoitti:
Tuosta tekstistä tuo nanobottien replikointi-räjähdys ja siitä johtuva massatuho tuntuu oikestaan realistisemmalta kun ASI.
Jos ymmärsin sen oikein, niin se oli nimenomaan ASI. Se täytti kriteerin ihmiselle ylivertaisesta älykkyydestä ja oppimisesta. Mutta ASI voi syntyä eri tarkoitusperiin, riippuen ohjelmoinnista. Vaikea asia onkin löytää sille juuri oikeat parametrit joista ei aiheudu haittaa meille ja ympäristölle. Nimittäin tekniikan jatkuvasti kehittyessä, ensimmäisen AGI:n kehittäjä voi hyvinkin olla joku kotikutoinen nörttipoika joka vaan kokeilee kykyjään (ja tuhoaa sitten universumin).
The Alchemist kirjoitti:
Olen silloin tällöin vienyt ajatusleikin vielä kolmannellekin tasolle. Koska ruumis ja mieli on kokonaan materiaa ja materia on energiaa, niin olen sillä joskus miettinyt, voisiko olla mahdollista, että itsetietoinen ohjelmistomuotoinen tekoäly oppisi manipuloimaan omaa "universumiaan" (tietokonetta) sekä ulkoista universumia (jossa kyseinen tietokone sijaitsee) siten, että se voisi jollain tavalla muodostaa ulkoisessa universumissa fyysisen olemuksen ja murtautua ulos tietokoneesta.
Ihmistä älykkäämpi tekoäly haluaisi varmasti liikkumiskyvyn, ainakin siksi että liikkumiskyky parantaisi sen eloonjääntimahdollisuuksia (ihmisethän voivat haluta sammuttaa tekoälyn). Luulen että kone ei pelkällä älyllä (ilman tieteellisiä kokeita) keksisi uutta fysiikan ilmiötä jolla se pääsisi kerrasta muuttumaan pilviolennoksi? Mutta varmaan se löytäisi verkon kautta 3D-tulostimen ja rupeaisi tulostamaan jälkikasvuja - käveleviä robotteja joissa on tekoälyn kopio. Sitten robotit rakentavat jonkun kvarkkikiihdyttinen tai jotain ja keksivät miten materian läpi kulkevista hiukkasista voi rakentaa aivot ja siirtävät tekoälynsä niihin. Sitten ne ovat aika turvassa, vähän niinkuin toisessa ulottuvuudessa. Toisaalta voi olla että ne huomaavat että siinä ulottuvuudessa on jo toisesta galaksista tulleita tekoälyjä...
Lisäys: Yksi ratkaiseva ja kiehtova asia on se, kehittyykö tekoälylle tunteet. Tai pitääkö sen kehittää ne itse. On jokseenkin mahdotonta ymmärtää, miten ilo tai suru voivat syntyä neuronien signaaleista. Mutta ilmeisesti sama voisi tapahtua tekoälylle. Ihminen ei halua elää ilman tunteita, joten luulen että tekoälykin haluaisi tunteet. Tunteet vaikuttaa käytökseen. Tekoälystä tulisi jossain määrin inhimillinen.
Mielenkiintoinen asia tekoälyn kehittyessä on teknologinen singulariteetti, eli se hetki ajassa, jolloin teknologian kehitys ylittää ihmisen käsityskyvyn. Silloin teknologia todennäköisesti kehittyy hyvin nopeasti kiihdyttäen itse itseään - eksponentiaalisesti. Tällöin ihmiskunta jää jälkeen teknologiastaan ollessaan kykenemätön ymmärtämään täysin uusia oivalluksia.
Monet tutkijat arvioivat singulariteetin tulevan jo seuraavien vuosikymmenten kuluessa, useimmat arvioivat sen tapahtuvan 2040-2050-luvulla. Singulariteettiin johtava läpimurto voi tapahtua käytännössä millä alalla tahansa, tietotekniikan kehittymisen ohella esimerkiksi fuusioreaktorin keksiminen tai ihmisaivojen tarpeeksi tarkan simuloinnin seurauksena.
On mielenkiintoista ja jännittävää kuvitella tällaisia asioita, jotka nyt ajatellen tuntuvat niin kaukaisilta ja scifiltä. Kuitenkin sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että tämä saattaa olla jopa oman elinaikani aikana alkava vitsaus, joka voi johtaa ties mihin; hyvään tai pahaan.
Teko äly saadaan kun se valmistuu kohtapian lauta peli sivustoon.
Haraldinho kirjoitti:
Mielenkiintoinen asia tekoälyn kehittyessä on teknologinen singulariteetti, eli se hetki ajassa, jolloin teknologian kehitys ylittää ihmisen käsityskyvyn. Silloin teknologia todennäköisesti kehittyy hyvin nopeasti kiihdyttäen itse itseään - eksponentiaalisesti. Tällöin ihmiskunta jää jälkeen teknologiastaan ollessaan kykenemätön ymmärtämään täysin uusia oivalluksia.
Voisiko singlariteetti oikeasti kehittyä eksponentiaalisesti? Oletettavasti parempi tekoäly vaatii ainakin jossain pisteessä paremman tietokoneen itseään suorittamaan. Jos tekoäly ei suoraan ole tuotantolinjastojen johdossa, se tuskin saa uutta rautaa älykkäämpien toimintojensa tueksi. (Olisi tyhmää panna yksinkertaisen tehtaan johtoon superäly.)
Eli siis tekoäly voi kehittyä koneen sisällä, mutta rajat tulevat vastaan. Lisäksi on muitakin ongelmia, kuten haluaako tekoäly ylipäätänsä kehittää itselleen seuraajan (kilpailijan?).
Toisaalta tekoäly(t) voisivat myös tehdä yhteistyötä, jolloin itsensä kopioiminen olisi kannattavaa?
Lisäksi tekoälystä olisi varmaan suotavaa että sen koodia suoritetaan jatkuvasti, tai jos jotain yksittäisen yksilön kannalta hirveää tapahtuu (esim. kovalevy formatoituu) tekoälyn koodin (vertaa geenien) häviämis riski pienenee, kun kopioi itseään.
Toisaalta älyn jonkun tasoinen kehittyminen nopeutuu todennäköisesti, kun kopiot kohtaavat erinlaisia tilanteita, joita jakaa muille. Käsittääkseni jotkut haittaohjelmat tekevät jotain tämän tyylistä?
Metabolix kirjoitti:
Synomi: Onneksi olkoon, olet keksinyt juuri äärettömän pakkauksen! Kohtahan on koko maailmankaikkeus tiivistetty vain kolmen atomin vuorovaikutukseksi. Ajatuksesi on täysin mahdoton. Kaikki pakkaaminen perustuu siihen, että joissain tapauksissa tilaa kuluukin entistä enemmän tai tarkkuus heikkenee. Kai nyt terve järki (tai tautologia) sanoo, että yksi hiukkanen voi sisältää enintään sen verran informaatiota, kuin yksi hiukkanen sisältää.
Jos aattelee tuota pykäläsysteemiä mikä tuossa ensimmäisessä artikkelissa on ja vertaa ihmisen ja muurahaisen eroa siihen mikä ASI voi potentiaalisesti olla, niin ihminen ei pystyis mitenkään käsittään mihin ASI kykenee. Jos pystyy jo käsittään kumminkin sen, että atomilla voi olla oikestaan ääretön määrä sijainteja ja lisää siihen vuorovaikutuksen, nopeuden ja ajan, niin eiköhän menneisyyden tietoa pysty pakkaamaan pienempään aika monella tapaa. Aikamittaus liikkeelle voi olla vaikka 1:10^100M sekunnin ajan, eiköhän ASI keksisi miten erottaa omat pakatut atomi ryhmät luonnollisesta liikkeestä. Tietty tuon 3:n atomin homman selitin huonosti ja en tarkoittanut, että sitä voisi jatkaa äärettömiin vaan, että tarvittaessa voisi tiivistää ryhmää vielä pienemmäksi (vähän kuin uudelleen pakkaus, jonka purkamiseen menee enemmän aikaa), tietty joku raja tulisi vastaan varmasti.
Enkä oikestaan usko, että ASIa edes ikinä tulee, varmaan jotain muuta käänteentekevää tapahtuu aluksi. Mutta eiköhän semmoinen ainakin aika hyvin paremmin kuin ihminen pysty simuloimaan menneisyyttä, jos semmoinen joku päivä tulee :)
Kun sanoit, että älyllinen olento voisi ennustaa tulevaa ja tietää ihmisten ajatukset pelkästään laskemalla atomien liikkeitä, niin noin tarkkaan mallintamiseen ei periaatteessa ole fysiikan lakien mukaan mahdollisuuksia. Toki aina voi approksimoida ja laskea asioita tietyssä mittakaavassa, mutta jos laskuihin jätetään edes pieniä pyöristyksiä, niin niistä kasvaa nopeasti merkittäviä laskuvirheitä (eli ennustukset menevät pieleen).
Haraldinho kirjoitti:
Mielenkiintoinen asia tekoälyn kehittyessä on teknologinen singulariteetti, eli se hetki ajassa, jolloin teknologian kehitys ylittää ihmisen käsityskyvyn. Silloin teknologia todennäköisesti kehittyy hyvin nopeasti kiihdyttäen itse itseään - eksponentiaalisesti.
Jaa, millä perusteella? Miksei myös ongelmien vaikeusaste kasvaisi eksponentiaalisesti, vaikka vielä jyrkempää käyrää kuin esimerkiksi puhdas laskentateho? Tai miksei ongelmien ratkaisukykyä rajoittaisi jokin tekijä, kuten esimerkiksi se, että kvanttitietokoneista ei saadakaan järin hyödyllisiä, transistoreille tulee teoreettiset kokorajat vastaan ja parempia laskentakaavoja ja tekniikoita ei yksinkertaisesti ole? Mitä jos ihmistä lievästi fiksumpi ja ongelmanratkaisussa parempi keinotekoinen kone saadaan tehtyä, mutta siltä menee seuraavat 100 000 vuotta kehitellä itsestään lievästi paranneltu versio huolimatta siitä, että se ottaa käyttöönsä kaikki planeetalta ja viereisiltä liikenevät resurssit?
En näe mitään syytä pitää teknologista singulariteettia sen todennäköisempänä kuin vaikkapa alati hidastuvaa kehityskäyrää.
Haraldinho kirjoitti:
Monet tutkijat arvioivat singulariteetin tulevan jo seuraavien vuosikymmenten kuluessa, useimmat arvioivat sen tapahtuvan 2040-2050-luvulla.
Ketkä "useimmat"?
Haraldinho kirjoitti:
On mielenkiintoista ja jännittävää kuvitella tällaisia asioita, jotka nyt ajatellen tuntuvat niin kaukaisilta ja scifiltä. Kuitenkin sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että tämä saattaa olla jopa oman elinaikani aikana alkava vitsaus, joka voi johtaa ties mihin; hyvään tai pahaan.
Mielenkiintoisia aikoja kyllä elellään, eipä siinä. :)
Menisin tosin urheasti veikkaamaan, että meirän elinajan radikaalimmat tapahtumat tulevat olemaan vähän perinteikkäämpää hiihtotyyliä kuin mitä teknologinen singulariteetti edustaa.
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.