Jos palvelin toimii DNS-serverinä, voinko ylläpitää intranettiä osoitteessa http://intranet? Elikkä, pyynnöt kohdistettuna osoitteeseen http://intranet ohjattaisiin esimerkiksi ip/intranet.
Kyllähän se onnistuu, intranet muuntuu palvelimen IP-osoitteeksi DNS-palvelimen toimesta.
Onko mahdollista pitää selaimella näkyvissä edelleen intranet-osoite, vaikka DNS-palvelin "muuttaisikin" sen IP-osoitteeksi?
Ps. Nääh, en viitsi uutta aihetta aloittaa. Onko mahdollista pystyttää jokin "extra-nopea" yhteys kotiverkkoon, jotta tieto siirtyisi nopeammin? Voiko tätä nopeuttaa, kun DNS-kyselyt menevät palvelimelle (Joka on kaiken toiminnallisuuden keskus)?
Ei selain siitä tiedä mitään.
Edit.
Macro kirjoitti:
Ps. Nääh, en viitsi uutta aihetta aloittaa. Onko mahdollista pystyttää jokin "extra-nopea" yhteys kotiverkkoon, jotta tieto siirtyisi nopeammin? Voiko tätä nopeuttaa, kun DNS-kyselyt menevät palvelimelle (Joka on kaiken toiminnallisuuden keskus)?
Lähiverkon kauttahan nuo menee, joka ei ole riippuvainen Internetistä. Nykyisissä lähiverkoissa (käytännössä Ethernet-verkoissa) nopeus on luokkaa 100 Mb/s tai 1 Gb/s, jotka molemmat riittävät vallan mainiosti DNS-pavelimelle. Ennemmin tuossa tilanteessa tulee vastaan palvelimen prosessointikyky, jos pyyntöjä on useampia.
Selvä. :) Katsotaan kun posti toimittaa toisen verkkokortin, niin saa DNS-serverin pystyyn.
"Muuntuu IP-osoitteeksi" on hieman epämääräinen ilmaus. Oikeammin siis DNS-palvelin kertoo koneelle kyseistä nimeä vastaavan IP-osoitteen, aivan kuten tavalliset DNS-palvelimet kertovat nettiselaimelle, missä IP-osoitteessa www.ohjelmointiputka.fi sijaitsee.
Asiassa on kuitenkin yksi mutka: koneet usein olettavat sijaitsevansa jonkin domainin alla (jos ei muuta, niin "localdomain"), jolloin DNS-pyynnössä kysytäänkin ehkä palvelimen intra.localdomain osoitetta. DHCP-palvelimen tehtäviin kuuluu kertoa asiakkaille sekä domain-nimi että DNS-palvelin, joten katso, saako sieltä säädettyä asiaa. Kaiken voi toki asettaa käsinkin.
Mihin tarvitset kotivierkossa ekstranopeaa yhteyttä? Yleensä kaikki langallinen tukee nykyään nopeutta 100 Mbps ja langaton 54 Mbps, rajoittavana tekijänä on usein reititin. Toki laitteistoon voi panostaa ja hankkia gigan (tai kymmenen gigan) langallisen yhteyden ja 300 megan langattoman, mutta kannattaa ensin miettiä, onko todella sen arvoista.
Metabolix kirjoitti:
"Muuntuu IP-osoitteeksi" on hieman epämääräinen ilmaus.
Yritin keksiä vastineen englanninkieliselle ilmaisulle resolver, ei mikään paras mahdollinen tosiaankaan.
Jokin tuntuu rajoittavan nopeutta, sillä yleisessä käytössä oleva 100 Mb -verkon siirtonopedet pitäisivät olla siellä ~8 MB/s luokassa (olettaen, että olet siis käyttänyt lankaa), ja tuo on liian nopea 10 Mb -verkon siirtonopeudeksi. Yleisin rajoittava tekijä on huono siirtoprotokolla, millä protokollalla olet siirtänyt tiedostoja? Esimerkiksi FTP:llä saa lähes koko kaistan täydeltä tavaraa. Toinen rajoittava tekijä saattaa olla (huonot) kytkimet ja muut verkon fyysiset osat.
Edit. poistitkin viestisi jo.
Siirrän dataa siten, että olen serverikoneelta jakanut kansion johon sitten Windowsin puolelta kopioin dataa. Nyt se saa päivän aikana kopioida ihan rauhassa, kun kaikki ovat poissa.
Onko DNS-palvelin helppo asentaa & konfiguroida? Ubuntun asennusvaiheessa olisi voinut ruksittaa DNS-palvelimen, mutta eipä tullut tälläistä ajateltua.
trilog kirjoitti:
yleisessä käytössä oleva 100 Mb -verkon siirtonopedet pitäisivät olla siellä ~8 MB/s luokassa (olettaen, että olet siis käyttänyt lankaa)
Itse sanoisin pikemminkin ~12 Mt/s.
Aihe on jo aika vanha, joten et voi enää vastata siihen.